IRC-Galleria

SYYSILTA vol.1

Puhut taas niin hiljaa,
tuskin ääntäsi kuulen.
Katsot kaukaisuuteen,
tunnet ihollasi länsituulen.

Ympärillämme maisema muuttuu,
se elää viimeisiä hetkiään.
Ennen suurta muutosta,
aikaa valkean lumen ja kylmän jään.

On vihreä väri jo kadonnut,
vaihtunut lehdissä keltaiseen.
Ne hiljalleen puista putoavat,
en tunnista maisemaa entisekseen.

Seuraat muutosta kanssani,
on viileä, pilvinen syysilta.
Kiedot huivin tiukemmin kaulaasi,
kokoontuu joen rannalle tuttu kilta.

Ympärilleni viereltäsi vilkuilen,
näen tuttuja kasvoja monia.
Hiljaista kansaa, ystäviäni,
mutta mukana on myös outoja.

Maan väri katseeni pysäyttää,
sen hehku kaunis, punainen.
Taivas korkealla tumman sinisenä,
on tavallaan hyvin samanlainen.

Taas liittyy joukkoomme kaksi uutta,
he hetken katselevat epäillen.
Sitten hiljentyvät illan tunnelmaan,
luonnon muutosta katsellen.

Pidän kättäsi kädessäni,
seuraan virran rauhallista kulkua.
Se turhat muistot mielestäni pyyhkii,
ehkä tarjoat minulle uutta alkua.

Sillä sellainen syksy tavallaan on,
kesä menneisyyteen katoaa.
Puut pudottavat taas kerran lehtensä,
uutta alkua väreillänsä juhlistaa.