Lennetään yhdessä tuulen lailla,
vailla huolten koskemaa surua.
Uidaan vastarannalle parvena,
huijataan väryys jälkeenjääneenä.
Kuunnellaan harpun soittoa,
tanssitaan toisiimme kietoutuneina.
Tehdään unelmista todellisuutta,
yhdessä...
Kenen kanssa?
Ei ole ketään,
joka haaveilisi seurastani,
joka rakastaisi sellaisena kuin olen.
Typerys!
Olen yksin,
se on kohtaloni,
pieni nurkkapöytä ja sänky läävän keskellä,
sohva eläkkeellä töistään
eikä se edes kulu käyttämättömyydestä.
Tämä on elämäni,
unelmani ovat tulessa poltettua sanahelinää.
Taas se iski suoraan rintaan,
verta vuotavaan haavaan,
kyyneleten suolaiseen kanavaan.
Tämä on elämäni,
tämä on todellisuuteni,
menneisyyden ja tulevaisuuden ympyrää kiertävä oravanpyörä.