on levoton
sytytän lampun...
ei tahdo hän silmiään ummistaa
vaan ihmettelee ympäröivää maailmaa,
kesäyötä ja linnunlaulua
näinkö se minunkin äitini
kanssani valvoi öisin,
ihaili pientä nöpönenää
ja pieniä sormia
tarttuneena omansa ympärille
aamu jo sarastaa,
sängyllä vielä vain istumme
toisiamme silmiin hiljaa katsellen
ja aivan kuin kysyen:
minneköhän tämä
yhteinen matkamme meidät vie?