IRC-Galleria

Silmin yhä aremmin näen paremmin
mitä näkemättä olla toivoisin.

Näkisinpä unta niinkuin muukin ihmiskunta
ja kun herään, asiat ois toisin.

~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~

Nyt isäntää ei kiinnosta enää jyrsin tai kiristyspyörän akseli. Nyt kiinnostaa RC ja youtube !!
Digiboxia ei vieläkään ole, mutta mitäpäs se haittaisi kun nyt pystyy katsomaan ihan vapaasti täydeltä kolmenkymmenenseitsemän tuuman alalta amatöörivideoita RC- tai muista moottorihärveleistä illasta iltaan, tietysti unohtamatta moottoreiden ÄÄNIÄ...

Kämpässä kuuluvat äänet koostuvat suurimmaksi osaksi matala- tai korkeampitaajuisesta moottorinpörinästä, ja äijjän innostuneista välihuudahduksista:
- Voippperkkeele!!
jotka ajoittuvat yleensä samaan kohtaan filmiä; sama filminpätkähän tietysti pyörii useita kertoja, uudestaan ja uudestaan.. Välillä teeveessä näkyy sauhuavia vaappuvia lentäviä moottorihärveleitä, ja välillä viiskymppisen lennättäjän 37-tuumainen typerännäköinen pepsodent-hymy.
Minulle mainitaan että joku keskeinen henkilö näissä jutuissa on Bill Hempel (ks. kuva yllä). ...Ok...

Hetkeksi pörinä-äänet taukoaa kun tutkitaan tarkemmin moottorinkuvia, ja alkaa selitys:
- Noi pöntöt on niitä mistä tulee sitä sauhua.. Noista sit taas säädetään tota ja noista tota..
Ja siis munhan TÄYTYY olla kiinnostunut moottorin sisälmyksistä.

Sitten löytyy taas seuraava filmi, jota katsotaan hyvin intensiivisesti kerrasta toiseen, kuulematta tai näkemättä mitään muuta.. Minuun päin suunnattu kommunikaatio koostuu edelleen pääosin huudahduksesta:
- Voippperkkeele!!

. . . . . . . . . .

Viimein parituntisen moottori-intohimokohtauksen jälkeen koittaa hetki jolloin toivon pääseväni jonkinlaiseen kahdenkeskiseen yhteyteen isännän kanssa: nukkumaanmeno. Ennen omalle nukkumasijalle (olkkarin sohva) siirtymistä käyn halimassa naapurihuoneen satakakskymppisessä. Hiljaisuus valtaa asunnon, ja vihdoinkin makaamme lähekkäin kädet toistemme ympärillä, toisiamme silmiin katsellen.
Välillämme on hetken hiljaisuus, kunnes äijjä avaa suunsa sanoakseen ilmeisesti jotain tärkeää, ja kiteyttääkin ajatuksensa melko tehokkaasti kahteen sanaan:
- Bill Hempel !

Tunnelma jotenkin kummallisesti lässähtää. Silmät katsovat minua, kädet koskettavat minua, ja mielessä on siis RC-moottorit ja Bill Hempel. Mahtavaa.
(Joskus tällaisessa tilanteessa kuulin kommentin että tuoksun RC-lennokin moottorille. Otin sen suurena kohteliaisuutena; minä siis mitä ilmeisimmin tuoksun jollekin todella rakkaalle ja tärkeälle.)
Hiljaa tyrmistyneenä koitan keksiä jotain sopivaa vastinetta. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kajautan ilmoille:
- Aira Samulin !

Äijjä repeää hillittömään nauruun. Hetkeen en tiedä onko kyseessä Aira Samulin –imitaatio vai ihan sitä äijjää itteään.

No.. aikansa kutakin ja aika mennä nukkumaan.
- Mää taidan tästä lähtee.. Huomenna ehkä sit paremmalla onnella...
- Jaa mitä?
- No kato ku joillain ihmisillä on semmosia tiätyllaisia tarpeita... Heippa!
- Heippa!

~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~RC~

Saavun keittiöön...


M:
"Heiiiiiii.... laittaisit ees roskat roskikseen........"

K:
"...eiku joo... mää laitoin... ihan tosi... mukku nää vaan jäi tähä... mää yritin kyl tunkee, mukku ei sinne ennää mahtunu, kato ny ku ihan täynnä..."

M:
"Niin ooksää kuullu, et roskiksen voi tyhjentää kans... kato täysinäinen pois, tyhjä tilalle..."

K:
"...ai jaa... ku mää oon luullu, et ne vaihtuu jotenki sillai niinku... ...ittestään..."

M:
*mutinaa* "...niinhän ne täällä tavallaan vaihtuuki..."

Klo 02:00 yritän nukkua kyljelläni ja havahdun, kun perheen kolmijalkainen nojaa puoli-istuvassa asennossa lantiooni.

M:
"No... Mitäs sää ny?"

K:
"Miätiskelen..."

M:
"Ooksää hereillä vai unessa?"

K:
"Jossain välitilassa..."

M:
"No mitäs miätit?"

K:
"Kiristyspyärän akselia..."

M:
"Jaah..."
(No niinpä tietenkin, tyhmiähän minä kyselen! Kukapa meistä ei miettisi kiristyspyörän akselia aina kun siihen tarjoutuu sopivan rauhallinen hetki, esimerkiksi juuri keskellä yötä!)

Lapsi juoksee
ensimmäisen kerran
omin paljain jaloin
niityn poikki
Niitty hymyilee
niin kuin elämän tulisi hymyillä,
joka kukalla, joka korrella
Lapsi juoksee
paljain jaloin niityn poikki
ja niityn kukat ja korret
pitävät häntä pystyssä,
levittävät siipensä hänen suojakseen,
ja lapsi juo onnen maljasta
eikä enää koskaan
saa onnen maulta rauhaa
Niin kauan kuin kuljet
joka paikassa
niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa
niityn poikki,
olet kevyt ja onnellinen,
et murehdi
ilmettä elämän kasvoilla

- Tommy Tabermann

M:
"Olin joskus vuonna 2004 rakennuksella töissä. Tipuin rakennustelineeltä suoraan naamalleni maahan."

K:
"Näköjään..."


Jäi lyömättä. Pitäskö viäl tirvasta?? :P
..siin vaihees tuli käytettyä se 50/50 ja melkein kilautin kaverillekki..

..kysytäänpä yleisöltä !!? No?? :D

Aika saakelin mukavaa herätä kymmenen minuutin välein, kahden nukutun minuutin jälkeen jälleen toisen potkintaan ja huitomiseen... Parin tunnin jälkeen hermot vetelee viimisiään ja on aika vaihtaa suojautumisasemista hyökkäykseen ja työntää unikarateterroristia omalle puolelleen, jolloin tietysti toinen suuttuu ja tiuskii unissaan, kuinkas muutenkaan.........

M:
* tuuppii *

K:
"En mää täsä tän pitusena ossaa olla!!!"

M:
"Häh??"

K:
"No nii - millai sää noi tukkipuut sit käsittelet! Häh?! Millai sää ne si mittaat?!"

M:
(...prkl... menee hermot... oon kuullu kyl et kuvainnollisesti vedellään hirsiä, mut...)

K:
"...vai meinaaksää jokaisen klapin erikseen kalvaa vai, häh?!! Vai aattelikko kenties porata niihin reiän???"

M:
"Joooo joo joo, kyl mää vähä sillai aattelin..." *hmph*

K:
"Hahahahahah.... Ai jaa... *tirskuntaa* ... ei siinä si mittää... Tuli vaa miälee..."

...zZz...zZz...zZz...zZz...zZz...zZz...

Just just... Että tällä kertaa oli klapintekounet. Mahtaa olla paskamaista tehdä töitä unissaankin :P ... ihmekös että aamulla väsyttää - KUMPAAKIN !!

(joku on edelleen hyvin hyvin kiinnostunut töistään..)

...zZz... zZz... ...zZz... ...zZz...

K:
* kopeloi M:n päätä *
"Onks jottain äärimmäisen ärsyttävvää asiaa?!"

M:
???? "Kuinni?" ????

K:
"No niinku sänkysä..."

M:
"No eeeeiiii kai... (??) Eksää nuku ollenka?"

K:
"Emmää ny viälä voi ku täytyy ensin kattoo toimiiks tää mun tekemä ohjelma!"

M:
(just...) * virnuilua *
"Mikä ohjelma?"

K:
"No tää CNC-ohjelma! Tiäksää muuten mitä erroo on CNC:llä ja NC:llä!?"

M:
"E... No?"

K:
"Niin siis täähän on NC-kone!"

M:
"Mikä??"

K:
* huitoo käsillään *
"No siis tää.... tai toi.... tai se........"

...zZz... ...zZz... ...zZz...

...joo-o... ja taas oli aamulla kertomista... --> "Arvaas mitä yällä puhuit..." hahhah... :D

. . . (raukka on nukahtanu olkkariin) . . .

M:
"Mitä sää siinä nukut... Mee tonne sänkyyn..."

K:
* repii mua viereensä *
"Kyl sää voit tähän jäädä ku sää oot muutenki jo puoliks pilalla."

M:
"Kuinni?"

K:
"Kyl sää tiät noi kirjat ja leffat... Niitten vuorosanat on ihan pilalla. Se kaikki lähtee jo käsikirjotuksesta."

22.8.2007 klo 21:55,
Pink Floydin Sorrow soiden kohdassa 00:01:40,
solahtaa viimeinen neliömetri ohraa puimuriin.

Pysähdyn,
laitan hymyillen silmät kiinni,
silmiin tulvahtaa kyynel . . .
onnesta,
jaksamisesta,
helpotuksesta,
saavutuksesta . . .

Tässä pimeydessä vielä
taivaanranta hohtaa punaisena
ja valaisee maan päällä leijuvan usvan,
jonka läpi ajan valot ja vilkut päällä
kohti yhteistyökumppania,
joka odottaa pellon laidalla
viljakärryineen.

Edessä 1,5 km matka puimurilla,
joka on vähintäänkin yhtä leveä
kuin hiekkatie joka kiemurtelee kotiin.

Sadan metrin päässä näen sumun läpi traktorin valot;
naapuri ajaa vastaan
ja peruuttelee sivutielle,
pois alta.

Käännyn kotipihalle,
ajan puimurin halliin,
sammutan koneen ja valot . . .

* hiljaisuus *

Saan hengähtää.