Päiväkirjani ovat halveksittuja toimestani. Aloitettu mieleni johteesta tai sanojen kaipuusta. Kuihtuen nopeammin kuin hoivaamattomat sydämet.
Kuihtuminen on kaunista. Elämä joka supistuu itseensä ja hajoaa hitaasti.
Haluan nähdä sen taas.
____________________
Innostun kirjoittamaan nähdessäni herkkien, luovien ihmisten tunteesta värjyviä sanoja. Joskus yksikin lyö kipinän kauan kuivuneeseen mieleeni. (toisinaan tuhannetkaan eivät riitä tukehtunutta ajatteluani avaamaan.) Joskus riittää kun näkee silmät kuvassa. Hengeltään tummat silmät, jotka huutavat ääneti öisen metsän kylmyydestä. Joskus se lamauttaa. Joskus pakottaa liikkeelle.
Tämä päivä on ollut tyhjä päivä. Maailma on harmaa ja hiljainen, ihmiset ovat vaipuneet tukehduttaviin silkkiharsouniinsa ja eläimet piiloutuneet peloiltaan. Tästä kaikesta tulee levollinen olo. Kukaan ei kärsi. Kukaan ei ole.
Ehkä maailma on vihdoin kuullut pyyntöni ja unohtanut minut.
Se sika.
Uusimmat blogimerkinnät
- Peili, joka ei osannut hymyillä takaisin. 31.03.
- Selkokieltä 30.07.
- Numero 616 20.04.
- Velvollisuudesta 22.02.
- Päivätöntä päivää 19.09.
- Taiteesta maitopyörä 13.08.
- Savua sieraimista. 15.06.
- Vappuruuhkia 27.04.
- Kirkkaita ääniä ja näytelmä 22.01.
- Vapaapäivä 16.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (3)
- ▶ 2007 (5)
-
▼
2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »