Ja katso. Tunnen itseni. Innostuksen ja hiipumisen väliin mahtuu kolme hetkeä.
Ja koska vihaan ennalta-arvattavuutta, haluan tehdä jotain sen tuhoamiseksi.
Sanoja vaikka. Päivien muuttumattomuudesta huolimatta.
Eilen tosin olin huvipuistossa. Mukana siskontytöt, ei ehtinyt turhaan ajattelemaan
itseään ja muita. Mentiin vain. Laitteesta toiseen. Aurinko kuivatti ruumiin, mutta
ravitsi mieltä. Ruumis haluaa ravistelua tunteakseen elävänsä. En tosin ole varma
haluanko ruumiini tiedostavan olemassaolonsa. Sen halut ovat liian vahvat.
Kohdistuu kaikkiin kauniisiin kaariin. Liha viisautta viisaampi. Ajattelematta tietää
mitä maailma tarvitsee. Vain hengellä on kyky pettää. Liha on voittamaton, mutta
henki sitkeä.
Ja tässä välikädessä ihminen rakentaa moraaliaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Peili, joka ei osannut hymyillä takaisin. 31.03.
- Selkokieltä 30.07.
- Numero 616 20.04.
- Velvollisuudesta 22.02.
- Päivätöntä päivää 19.09.
- Taiteesta maitopyörä 13.08.
- Savua sieraimista. 15.06.
- Vappuruuhkia 27.04.
- Kirkkaita ääniä ja näytelmä 22.01.
- Vapaapäivä 16.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (3)
- ▶ 2007 (5)
-
▼
2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)