Tänään vapaa-aikani väheni eksponentiaalisesti. (Sekin pieni numero. Salakavala. Tekee suurempaa tuhoa kuin isompansa.)
Alkoi kurssi. Urasuunnittelu. Yritän kovasti olla innokas. En tosin huijaa itseäni. Siihen huijaukseni on liian laiskasti ja avoimesti suunniteltu. Ihmisiä jotka hapuilevat katseillaan ja sanoillaan siteitä muihin. Selviytyäkseen. Jaksaakseen. Toiset sujuvammin, toiset kömpelömmin. Itse en jaksa. Puhun jos puhutellaan. Autan jos joku on hajota epätietoisuuteensa. Rauhallisia ihmisiä. Lyötyjä ja vaatimattomia. Katson kelloa useammin kuin olisi soveliasta. Ensimmäisen tunnin ajan tunnen huimausta. Unirytmini ei sovi normaalielämään. Teen jälkeen helpottaa. Vierustoverini silmät ovat hämmentävän väriset. Unohdun katsomaan niitä kun piti kysyä jotain. Haastattelu loppuu ja sanat tyrehtyvät. En koe mitään syytä ruokkia niitä. Poistuessani bussipysäkillä kohtaan kurssitoverini. Tunnen epämiellyttävän ennenkokemisen tunteen. Hymyilen ohikulkiessani. En ilosta vaan velvollisuudentunteesta.
Samassa veneessä on parempi istua tempoilematta.
Uusimmat blogimerkinnät
- Peili, joka ei osannut hymyillä takaisin. 31.03.
- Selkokieltä 30.07.
- Numero 616 20.04.
- Velvollisuudesta 22.02.
- Päivätöntä päivää 19.09.
- Taiteesta maitopyörä 13.08.
- Savua sieraimista. 15.06.
- Vappuruuhkia 27.04.
- Kirkkaita ääniä ja näytelmä 22.01.
- Vapaapäivä 16.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (3)
- ▶ 2007 (5)
-
▼
2006 (6)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (3)