Tyytymättömyys täyttää jäseneni sormenkärkiä myöten. Ei laajene raivoksi, ei tyhjene räjähdyksestä. Vääntyy vain taakaksi suupieliin. Tuntuu poskissa jäykkyytenä. Näkyy silmissä halveksuntana elämän vitsiä kohtaan.
Naurua sekin on.
En halua tappaa ketään. En repiä ihoa lasten luilta. En kirota puhuvia enkä hengittäviä. En raiskata feministejä tai homofobisia keski-ikäisiä miehiä. En halua puhkoa koiran silmiä enkä leikata ensikertaisen kyynelehtivää immenkalvoa ruosteisilla saksilla.
Haluan vain vaieta teidän typerille haluillenne. Haluan vai kiduttaa omia typeriä halujani. Tukehduttaa ne lapsiveteensä ja laittaa ruumiin roikkumaan napanuorastaan.
Kiitos tästä tunteesta teille kyvyttömät ja vähäjärkiset. Käykää varttitunnin kahvitauoillanne, ja kuvitelkaa tekevänne jotain arvokasta. Minun kengänpohjiani nuolee vastedes vain asfaltti ja koiranpaska.