Tossa taannoin jouduin kuuntelemaan The Rasmuksen kappaleen "Stranger" salilla treenatessani. Sanat menee näin:
I can't believe that it's over
I lost this one
Tonight I'll run free
I wish I had someone to guide me
And pull me up
'cause the lights can't find... me
Stranger... Take me home
I wish I had already found you
I've wasted time
My mind had grown black
You'll safe my life
You brought my faith back
Stranger... Take me home
Stranger
And I will love you
Only for tonight
I don't know you
But it's all right
Let me show you heaven
Stranger, take me home
Romantisoidaanko tässä nyt baarista haetut panot? Olenko irtosuhteisiin kriittisesti ja moralisoivasti suhtautuneena ollutkin kaikenaikaa väärässä? Eläimellisen irstailun, toisten ihmisten esineellistämisen, narsismin, hyväksikäytön, itsetuhoisen riskikäyttäymisen sijaan baaripanot ovatkin vain yksinäisen ihmisen "kaipuuta toisen luo", "yhden yön rakkautta", peräti toisen ihmisen pelastamista murheen syövereistä? Sielujen kohtaaminen enkelikuoron säestyksellä?