Se on osa elämää, ja osa sitä mitä koetaan
Jokanenhan sen tulee kertaaleen kokemaan
Se vaan eritavoin otetaan! Toiset odottaa
Toiset pelkää sairaasti! Ja niin se alkaa kokoomaan
Mielipiteitä, ja kasaa eri kasteihin meitä
Osa vaan onnistuu itte elämänsä siihen heittää
Toiset välttelee loppuun asti! Ja elää sil tavalla
Mut tavallaa, jokanen viel oppii sit rakastaa
Vaik vasta, kun sen on kohdannu!
Kuolemast siis puhun! Siihen ei vaan tartu
Se tulee aikanaa, tai voihan sitä nopeuttaa
Ottamal tilanteen käsiinsä! Ja koht onki turta
Matka päättyy, vai alkaaks se sittenki vasta?
Kun kuoleman kohtaa, ollaanko siitä varma?
Et mitä käy tulevaisuudes? Mitä sillon viel joskus?
Onks siel jossain, viel elämää suurempi joku?