IRC-Galleria

1.
Mietin, millaist olis olla isä täs maailmas/
Saada syliin oma lapsi! Ja rakastaa sitä aina/
Katsella, kun se päänsä tyynylleen painas/
Rakastaa lakkaamatta! Ja se rakkaus olis ainast/

Olis se sitten, poika taikka tyttö ei välii/
Kuhan omaa verta! Ei mikään tulis välii/
Kun isä rakastaa lastaan! Se olis ihanaa/
Ja lupaisin itelleni! Rakkauttani aina ilmasta/

Kertoo asioiden laidat! Opettaa sitä kaikessa/
Opettasin kävelee! Ja olisin kärsivällinen jos se olis vaiheessa/
Vasta eikä osais ihan hetkes sitoo nauhojaan/
Tuntus niin hyvältä, kun voisin sen syliin ottaa/

Ehkä joskus, mul se onni suodaan/
Ja sillon, iloni kaikki voidaan huomaa/
Opettasin sille, kaiken mitä ite oppinu isältäni/
Ja näkisin, kuin se kaiken opin sisästäsi/

K.
Ei oo syytä! Mut tahto saada olla isä/
Kasvattaa oikein! Ja ei olis enää mitää/
Mikä sais mut kaatumaan! Kasvattaessa tätä/
Luojan ihmettä! Lupaisin etten sitä ikinä jättäs/

1.
Jäljet hautautuu, kidosten alle kaikkoo/
Ei löydä tietä! Ja ei tiedä mitä aikoo/
Tallustaa edespäin! Mut pelosta kankeena/
Itku on lähellä! Ja nainen jatkaa haikeena/

Katse orastaa! Ja ei tuiskees nää edespäin/
Nainen huutaa! ''Mitä on enään edessäin''/
Miks tää elettäis? Miks edelleen näin?/
Pitää käydä! Ja miks yhteinen tie kesken jäi?/

Auttava käsi jäi matkan varrelta, ja nainen suree/
Tummat myrskyiset illat! yksin iltaisin pukee/
Ja asettelee pöytään puitteet, kahdelle jälleen/
Viel surusta herkkänä! Miehensä lähdön jälkeen/

Ei ole päässyt yli, kauhu on toteutunu kokonaan/
Eikä nainen enään pysty itseään kokoamaan/
On kädet arpia täynnä! Muistelmat sattuu/
Ja puhuminen ei tule kuuloon! Ja näin päivät karttuu/

K.
Tuskaa! Tuhoa ja vihaa/
Ne murskaa! Putoan! Ja pilaan/
Elämäni on murskan! Ja en fiilaa!/
Nyt minuutin hommas menee, kaks minsaa/
En pysty hengittää! Kaipaan ilmaa!!/

2.
Mies, tummin silmäpussein/
Ulkokuori kova! Mut sisält murheit/
Kädet täristen! Pullon korkkaa!/
Ja huikan ottaa! Ei voi haavottaa/

Enempää kun tää! Ettei pysty rajottaa/
Oma elämä rikki! eikä pysty ajottaa/
Tapaamisiaan! On liian rikki nähdäkseen/
Lapsiaan! Ja Nyt niin jo itseään häpee/

Niiden silmist näkee! Kuin häpeä loistaa/
Myös lasten puolelta! Ei haluu nähdä huomenta/
Mut silti ei kantti kestä! Tehdäkseen itselleen sellaista/
Ja kertailee ongelmiaan! Ja kaataa viinaa vaivaan/

Miks tää kitkerä juoma! on sitä kelpo salvaa?/
Ja miks tuntuu kun se auttais? Kun elo kalvaa/
Silti samas räkäläs! Samas pöydäst/
Itsensä jälleen, heräävinään löytäs/

K.

3.
Nainen selällään, yksin kylmissään kotonaan/
Itkee itsesäälissä! Ja oven käynti odottaa/
Mut turhaan! Mie on kuollut! Ja kaikonnut/
Ja niin nainen, tiensä päättää on aikonut/

Ei paluuta enään! Ei haluuta elää/
Nyt varma siitä! Ei toisin vakuuta ketään/
Naine kulkenut tuskaista matkaa! Yksin jälleen/
Ja se paska sisältä ihan liikaa jo särkee/

Mies rappukäytävältä herää! Kohmeessa/
Ei pääse yksin ylös! Mut saa naisen otteesta/
Avun nousta ylös! Ja mies hymyilee jälleen/
Tää hetki! Miehelle niin syvästi tärkee/

Et iloisuus tarttuu! Nainen passaa matkaa/
Ei ehkä tänään! Tällä hetkellä viel jatkaa/
Juovuksissaan! Mies rysähtäny oikeaan paikkaan/
Ja herännyt mies oli jo oikeaan aikaan/

K.

4.
Nainen nyt jo kymmenettä vuotta elossa tapauksesta/
Ja vie kuukausittain haudalle kynttilän! ja latelee rukouksensa/
Törmää hautakiveen! Johon kaiverrettu miehen nimi/
Mies mennyt pois! Nainen jotain siinä kohdassa tunsi/

Ei tiedä miks tuntuu siltä! Ei tajua syytä/
Mut siinä se mies! Joka auttanut tekemättä mitään/
Ja nytkin viellä, naisen miettimään pistää/
Tuona päivänä! mitä jos ei olisi tapahtunut mitään?/

Olisiko naista enään? Vai olisiko se tapahtunut?/
Nyt nainen uudessa avioliitossa, ja on rakastunut/
Lapsia kaks, ja elää unelmaansa uudestaan/
Ja ilolla, hän jatkaa tietään tulevaan/

Ei unohda mennyttä! Mutta ottanut opikseen/
Ja nyt vie, miehien molempien haudoille koristeet/
Ja rukouksissa muistaa, miehiä elämänsä/
Eikä silti jätä, päivääkään elämättä/

1.
Kadul makaa, kanvees mies ruumis/
Mädäntynyt ja kussut päälleen, jengi duunist/
Ei edes välitä! Kun kulkee kotiin päin/
Sulkee silmänsä! Ja siihen makaamaan jäi/

Taas yks uhri! Jonka ei olis pitänyt viellä/
Kuolla mut meni se silti! Se pitää niellä/
Mikä meille syötetään! Meidän taakkahan tää on/
Et tuu selvii! Jos oot jatkuvasti vaan onneton/

Ja antimethan ovat onnettomat! Ei millä mällää/
Annettu siivu! Mut mikä siin oikeesti mättää?/
Kun toisil on? Ja toiset velkaantuu vaan/
Täl taval, nuoret oppii kaidalle polulle ajautumaan/

Varkaudet yleisii! Ja koulutkaan ei enään tue nuorta/
Oot yksin ongelmines! Ja jos on monta huolta/
On helpompi tapa riistää itseltään hengen/
Kun kituu kivuissa! Ja hävetä kaiken keskel/

K.
Keskel mustaa maailmaa! Meidän silmien alla/
Kukaan ei huomaa! Vai tahallaaks ne karttaa?/
Ongelmii monii! Ja ne vittu tekee vaan hallaa/
Säätelemäl lakei typerii! Ja syysäämäl pääl paskaa/

2.
Kalpeet kasvot, ja tärisevä ruumis apuu huutaa/
Ajautuu niin helposti teille! Mist ei tietä voi muuttaa/
Ei ollu turvaa! Kun nuori sillon alotti/
Nyt kun se vikan viivan veti! Se elämänsä lopettii/

Se oli se uhri kadulla! haurain luineen/
Repsahtavin vaate parsin! katos iki uneen/
Kukaan ei mustanu häntä! Elämä menny hukkaan/
Mut arkee tääl päin! Ja lisää tälläsii tarinoita pukkaa/

Jos ei pakkohoitoon, valtion hotelliin joudu/
Ja sielt pakko vierotukseen! Niin ei se kaikki hoidu/
Pois enään ajallaan! Vaan aika lisää tuskaa/
Ja viel kun kättään nää nuoret tänään mustaa/

Samal tulevaisuutensa murskaa! Näin se menee/
Elämä paskasen tempun meille ihmisille tekee/
Ja ikämiehet syyttää! Ja syylistää meitä/
Vaik vaan me ollaan seurattu ja otettu mallii teiltä/

1.
Askel käy askeleelta raskaampaan suuntaan/
Mä taistelen! Mut huomaan erehtyväni huutaa/
Mä haluun muuttaa! Omat teot on niin väärin/
Et viel tulevaisuuden hamassa! Mä niist kärsin/

Veistän omaa puutani! Omalla tavallain/
Mä kaipaan viereeni! Sen rakkaimpain/
Olen kun kala kuival veel! Hauon suotta/
Henkee en saa! Ja näin ollu monta vuotta/

Hali piristää, kaipaan niitä päivittäin/
Sit kun kerran jo, koukkuunkin jäin/
Naiseen joka on kaikin puolin täydellinen/
Nyt tyttö kainalos, jota kaipaan eniten/

Nyt suru on entinen! Ja onni nyky maailmaa/
Ja kun on mun aika! Mä oon kanssas taivaas/
Kulta Rakas Laura, olet enkelini ja elät täällä/
Siis unelma ikuinen! Enkä sua ikin yksin jätä/

K.
Mä sumplin ja puntaroin! Syitä suruihin/
Aina syy kohdistuu muhun! Ja sit siin/
Kaduttaa olla, jälleen tällänen ihminen/
Ja kun viel on välis tie niin kivinen/

Kaipaa vaan läheisyyttä ja rakkautta/
Onneks oot siinä! Ja kestät paskat jutut multa/ <3

1.
Lentokone syöksyy, maahan ajautuu/
Laivat kariutuu!/ Ja murhaajat vapautuu/
On ajan kysymys, millon tapahtuu/
Taas uus isku! Ja maailma ajal murtuu/

Ajal turtuu!/ Et jakaantunut/ Mielipiteet/
Hetken ihanaa! Mut putoo muistojen sineen/
Ei pääse irti! Vaan on vankina mielessään/
Omat on ongelmat! Ja kiinni mietteissään/

Oon valmis! Mut samal alku vaiheessa/
Mietin miettimistä! Miten tää on näin vaikeeta/
Keskityn olennaiseen! Mut ajatus reistailee/
Hyöky aalto pyyhkäisee! Pois meistä kaiken/

Ollaan armoilla! Jonkun ylemmän/
Ja niin ku käy! Toivon et yhden käteen yletän/
Jotta voin kuolla! Läheisen rakkaan vierellä/
Vailla minkäänlaista! Pelon ja surun mietettä/

K.
Tehty on tehty! Ei tekemättömäks sitä saa/
Luovuttaa en pysty! Pitää pitää vaan/
Kiinni ja lujaa! Rakkaista lähimmäisistä/
Pidän kiinni! Rakkaista lähimmäisistä/

2.
Päivittäin murhia! Surullisii hetkii/
Tapahtumii! Josta ei hengissä selvii/
Osa menettää kaiken! Toiset sitäkin enemmän/
Me ollaan, kaiken kauhun keskellä/

Vaan heikkoja ja herkkiän ihmisiä/
Jotka kulkee, polkuja mutkasia ja kivisiä/
Mitä eniten pelkäät? Mitä sä pelkäät?/
Mä pelkään menetystä! Ettei olis ketään/

Ja et se kaikkein tärkein! Joskus katois/
Siks oon hysteerinen välil! Ja voin pahoin/
Ongelmat ei välttämät suurii! Mut ne puistattaa/
En haluu, et joku pistäs mut läheisii muistamaan/

Niiden haudoille! Haluun kuolla ennen niitä/
Ja sillon jos pitkään eletään! Niin siitä kiitän/
Jotain korkeempaa voimaa! Et anto armoo/
Ja tän takii, mustakin viel löytyy tarmoo/

1.
Sä heitit läppää, et antanu speissii/
Mä päätin olla luovuttamat! vaik tulis iskuu feissii/
Ja mään kato mua nyt! Korkeel tuulee/
Mun viha bitch! Sä tuut sen viel tuntee/

Olin vääril huudeil! Mut omil nyt tääl/
Nyt silta tuol! Ja sä se ketä sielt hyppäät/
Otit matsii väärän jäbän seuras! huomaat sen!/
Pidä näppis irti must! Ja sano sama huoralles/

En kaipaa teit! Ketään tähän inisee/
Ootte mulle paskapaperii! Ja lyön viimiseen/
Hengen vetoon! Ja viel haudassakin/
Taistelen niin pitkään, ettei tuleivaisuudes enää tarvi/

Oon se jäbä, jonka lenkkarit ei vaihdu/
Siis sama asenne! Vaik täst fädäri laihtus/
Juopunu hulluudest! Ja natsaa tää elämän tapa/
Ja mä annan vinkin! Jospa ittes tapat!/

K.
Mä tunsin jäbä, ja se jäbä tuns, ei ketään/
Koristeli joka fanilistoil! Ja meni siin mettään/
Kieli ruskeena! Se esitteli kieltään kaikille/
Teidän onnekseen, en näitä horoi mainitse/

2.
Huora juoksee rahan perässä! Raha liikuttaa/
Paperit komistaa! Ja blingi miestä muuttaa/
Vartin kuuluisuus! Sitä ne kaikki tahtoo/
Pelle puvus pyöryy! Ja massa sitä katsoo/

Kun yks leimaa hauskaks, muut vaan nauraa/
Ei omaa ajattelukykyy! Seuraa kun uraa/
Rotko venaa! Saatana näit nykyajan lutkii/
Jäbät huoraamassa lätyil! Ne vaan funtsii/

Et jos toisii nuolee! Ne viel sultakin ostaa/
Hilui kertyy! Ja sit viel kehtaa mulle postaa/
Et mä vittu en ikin kehity tai kykene/
Mut jäbä et huomaa! Ettet ikin mun tasolle ylene/

Oot aina rotkon alla! Ja mä sen päällä/
Vuorilla huipussa! Ja kato hei näätsä/
Voin mä sua bostata! Mut siit ei tuu mitään/
Koskaan et tuu tänne asti! Ei sille voi mitään/

K.
Ei surusta ikin pois päästy/
Ei lopussa mitään mulle jäänyt/
Anteeks vittu nyt etten mä jäänyt!/
Ja elämä päätty/
Ei sursta ikin pois päästy/

Ei lopussa mitään mulle jäänyt/
En tarpeeks pitkälle päässyt/

Anteeks! (anteeks!) Anteeks!

1.
Teit tän tarpeeks selväks, mikään ei kestänyt/
Oon valmis poistumaan, haluun käteni pestä nyt/ 2
Nyt kun tätä luet, tää oli vika kirje teille/
Mä en syytä teitä, halusin vaan kertoo teille/ 4

Ongelmat kasvo, kasvo viel tänkin jälkeen/
Vaik olinkin vahva, arvet muistu jälleen/ 6
MUA SATTUU VAIKKE TÄS OO JÄRKEE!/
Mut pää täynnä aineita, ja rintaan särkee/ 8

Oon valmistellut tätä pitkään, ja hankkinu aseenkin/
Ja varmuuden vuoks viel pommin valmis tilaan asensin/ 10
Nyt jos koska onnistun, kun en onnistunut hirttää itteeni/
Salasin masennusta, ja yksin pimeessä itkeskelin/ 12

Viillon jäljet olisitte voinnut nähdä, mun ranteissa/
Ainoo mistä sain fiilistä, oli verisistä rateista/ 14
Antakaa anteeks mulle, etten huomista näekkään/
Ja tää synti täysin anteeks antamaton, enkä taivaaseen pääsekkään/ 16

K.
Ei surusta ikin pois päästy/
Ei lopussa mitään mulle jäänyt/
Anteeks vittu nyt etten mä jäänyt!/
Ja elämä päätty/
Ei sursta ikin pois päästy/

Ei lopussa mitään mulle jäänyt/
En tarpeeks pitkälle päässyt/

Anteeks! (anteeks!) Anteeks!

2.
Sain viimesen iskun, en kestäny kaikkee paskaa/
Mut kaiken hyvän jälkeen, kiitän tätä matkaa/ 2
Vihdoin saan poistuu, kaikesta tästä paskasta/
Ette ehkä tajuu, mut tää on helvetin raskasta!/ 4

Kaikki ne päivät, joiduin kestää sitä kun kaikki pätee!/
Kaikki helvetin päivät, tuntu kun vyörysin alamäkeen!/ 6
Mä lähen nyt, enkä palaa elävänä teidän viereen!/
Mut kaikki tää! Toivon ettei enää mee pieleen!/ 8

Koska kaiken tän paskan jouduin vikaa kertaa nielee/
Ja tänkin hetken aikana kaikki paska palautuu mieleen!/ 10
Miks ketään ei nähny mun vaikeuksii täällä/
Olin kun kummitus, tän maan päällä/ 12

Kuljeskelin vaan yksin, ja ihan turhan heikolla jäällä/
Miettikää nyt! ei ketään hetkes tämmöstä päätä!/ 14
Oon suunnitellu tätä pitkään, ehkä liiankin pitkään!/
Mut nyt riittää, ja teen sen mitä pitää!/ 16

K.
Ei surusta ikin pois päästy/
Ei lopussa mitään mulle jäänyt/
Anteeks vittu nyt etten mä jäänyt!/
Ja elämä päätty/
Ei sursta ikin pois päästy/

Ei lopussa mitään mulle jäänyt/
En tarpeeks pitkälle päässyt/

Anteeks! (anteeks!) Anteeks!

1.
En muista miks, ja miten tulin ekaa kertaa tänne/
Mut tää on se asia, mikä multa lämmitti sydämen/
Luovuin sillon uumoin, jostain mitä tarvitsinkin/
Nyt rakkautta rinnalla, ja kädessä monen risti/
Synnit sairaitten, hyvien ja pahojen ihmisten/
Mulle annettiin rakkautta, ja sillon pidin sen/
Vaikka opin vasta arvostaa tätä kaikee kaunista/
Niin silti pidän tätä elämisen lahjaa vielkin tautina/
Jonka lahjottasin jollekin, joka sitä enemmän tarvitsis/
Kun masennuttaa, kaikki nää must tulleet vitsit/
Oon kun joku pelle, jota pystyy dissaa aina/
Eikä mua varmaan osata arvoostaa, ees kun oon vainaa/
Pois pois poies, kaikkien näköpiiristä/
Tääl siks yksin joudun odottaa, hengenvetoo viimistä/
siks en häpee olla omaitteni, muittenki seurassa/
Mut sit kun mä kaikkoon, ei tarvi mua seurata/

K.
Yks askel taa, mä putoon jälleen/
Maates sängyl, käännyn pakost selälleen/
Miettimään jälleen, mitä menin tekee/
miks miks miks, päästin läheiset menee?/

2.
Ristin kädet, ''Isä auta mua vikaa kertaa/
Tiedän ettei täst oo apuu, mut ei oo sulle vertaa/
Oot ainoo joka vois mua auttaa enää tänää''/
Ja siihen voi loppuu mun tarina, pääsemättä päähän/
Oon liian hyvä sydäminen tähän maailmaa/
Ja kun tuntuu katsoes, et oon vaan ilmaan/
Jonka lävistää katseet, ei mua taho nähä/
Siks oon päättäny et jättäsin tän just tähän/
Mut onks mul varaa, yhteenkään virheeseen?/
Mut nyt näit sisälle, pään sisään mellakaan hirveeseen/
Ja tiiät milt tuntuu, kun jengi puhuu ja puhuu/
Olematta hiljaa, hetkeekää lakkaamatta puhuu/
Vaik sanat ei välttämättä tapa, ne sattuu ainakin/
Ja nyt tiiät sen, kun täst aiheest taas sainasin/
En ehk oo kaikist voimakkain, ja en piestä sua pysty/
Mut jos koht ei tää lopu, jollain on koht veriset rystyt/

{Sorry} :S

1.
Ilta hämärissä, muistot valokuvien/
Välähtelee kirkaat, valot unisen/
Poika pimeitten kujien, jalat tutisten/
Auraa katseellaa, teitä lumisten/
Vain hautaatuneita sielui, ei mitään nää/
Tietäen kirkasten, ettei tuu pitämään/
Itkuun parahtaa, sielu huuta auttajaa/
Myynyt sen pirulle, ja ojaan ajaa/
Ei saanut vastausta, katumukseensa/
Mut tietää, tästä oppineensa/
Luottaa ei saa keneekää, ei ollenkaan/
Tai niin ainakin sen olettaa/
Päivät opettaa, miten kohdataan/
Mut siihen mikä on, on kohdallaan/
En pyristele vastaan saattajan/
Mut taistelen vastaan saatanan/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

2.
En kerjää säälii, en loiston rippeitä/
Mut kaikki mikä täs on, on kii meissä/
En luovuta, en liinaa kehään heitä/
Täs on risti, anna sen ohjailla meitä/
En puhu kun tietäsin kaiken/
Mut haluun käyttää tätä aihet/
Saada sut tajuu, etten oo tyhmä/
Vaik katunu ihminen, ja kylmä/
Pettäny lähimmäiset, puukottanut selkään/
Silti, vajota en anna kenenkää/
Läheltä tai kaukaa, kaikki mulle kultaa/
Ja jokainen pelastus, on mulle juhlaa/
En vaurioittaa haluu sua sanoillani/
Kadun niitä, ja oon tosi pahoillani/
et puhunu tällee, tai ollu puhumatta/
Mut aikaa on kulunu, kulumatta/
(Näin!)

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

3.
Oon näkyvimmillänikin, piilossa katseilta/
Aamu vaihtuu, ja on taas se ilta/
Varjot synkistä synkimpään/
Peittää ja saatanaa ylistää/
Miks aurinko paistaa, jos sitä ei nää/
Tieto tästä, ei kestä mun pää/
Mul on katuvan ruumis, ja sielu helvetissä/
Ja maailmaa pidän sinä helvettinä/
Minä ketään ei kohtaa, oikeena minänä/
Ja kun taistelee, ei mikään sitä pidätä/
Rangaistus valmiina, kuoleman tuomio/
Täs on kaikkien, kuolleitten hurmio/
Saada veljet yhtymään, lauluun ikuiseen/
Saada katuman päälle, piruineen/
En pyristelis vastaan, ellen pelkäis/
Mut auttas tieto, et joku selviäis/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

4.
Ponnistin, mut tipuin alas jälleen/
Oon sanonu et jokainen on tärkee/
Mut kun ei oo järkee!/ Kerätään jäänteet/
Haudataan sielun toveri! Joka kääntees/
Pahaolo ei hellitä! Koska pelko lisää/
Tuskaa ja surua! Eikä voi mitään/
Olen lumen piirittämänä! Nietoksissa/
Ja kylmän väreissä, linnut oksissa/
Laulavat surun säveltä! Huudan sen/
Kuolema tuleva! Jota haluu tuta en/
Mut kaikki päättyy, joskus sitten/
Mut en mä sen takii täällä itke/
Et aika tulee! vaan koska tuskasta/
Haluisin jo matkata! Itsemurhalla/
Oon turhan heikko! Tulehtunu valokuviin/
Ja pian jo tiedän että katoon uniin/

1.
Mä synnyin maanpäälliseen helvettiin/
Rukoilin Jumalaa, rukoilin enkelii!/
Ketään ei vastannu, mun syytösiin/
Jokanen väitti, et ne on tähän syyttömii/

Itse pirukaan, ei antanu mulle sielua/
En itkeny tilannetta, vaan aloin riutua/
Tuntu kun olisin ollut aavikon laidalla/
Mut kaikki vika löytyy, maailmalta/

Ei ketään oo synnitön, kaikki tekee virheitä/
Mut jokainen voi päättä, kulkemiaan teitä/
Mihin suuntaan ajautuu tulevassa/
Mut joka virhe, ne tulee vastaan/

Se pitää muistaa, jokaikinen päivä/
Enkä mä sitä muistaneeni väitä/
Et olisin joku vitun pyhimys, auttaja/
Mut tiedän! Et oon eka meist haudassa/

K.
Myrsky jyllää, kohti suoraa/
Mä vihaan vihaan, tätä huoraa/
Jota maailmaksi kutsutaan/
Ei sitä päihitä, edes pahin hutsukaan/

2.
Alla synkän taifuunin, keskipisteen/
mä rukoilen, ja alan peiliin itkee/
Miks aina vaikeroin väärään aikaan?/
Miks pelkään? ja alan vääräst sainaa?/

Kun jengi alkaa digastuu, kellastutan lehden/
Täst kaikest paskast, viel vaikeempaa tehden/
Alistun turhan helposti toisten asemaan/
Kun mun pitäs olla, ja raja asettaa/

Niin hyväksyn, sen et mua syrjitään/
Mut ei ees palkinto, saa mua yrittää/
Tähän panostaa, ja saamaan hohtoo/
Kun tiiän sen, ettei tää helppoo oo/

Mahas kipinöi, ja tunnen pelkkää tuskaa/
Kun pitäs olla, niin alan pahaa oloo rustaa/
En pysy hollilla, enkä onnistu silmiin kattoo/
Ja kaikki glamori siks mustakin katoo/

K.
Myrsky jyllää, kohti suoraa/
Mä vihaan vihaan, tätä huoraa/
Jota maailmaksi kutsutaan/
Ei sitä päihitä, edes pahin hutsukaan/

3.
Kitken vihaa, sisällä palaa/
Mitä vittuu oon tehny saadakseni pahaa/
Tän maailman kontoilta, suoraan niskaan/
Ja kun kaverit sitä lisää sinne viskaa/

Anteeks vittu! Etten ollu mitä te halusitte/
Kiitti vitusti! Et senkin liian myöhään tajusitte/
Oon ollu heikko! Paska ja itkin vaan/
Nykynen tilanne, en elämästäni kiinni saa/

Pelkään ja vaikeroin! Tärisen ja panikoin/
Mä en kestäny juoruista lähtevii tarinoit/
Olin mitä olin! En parempi vaan voinu olla/
Miks kukaan ei tyytyny? Miks ei voinu ottaa/

Mustakin kiinni? ja rakastaa just niinku olen/
Nyt tiedän vain reitin, joka viel viimeseel ovel/
Ja kai pakko lopettaa, tää kaikki tähän/
Mä tiedän, et nyt viimein kaiken jätän/