IRC-Galleria

Liian paljon on tullut vastaan ihmisiä, jotka katoaa. Mä huomaan, että se vaikuttaa nyt, kun yritän tutustua suhun. Mä en jaksaisi leikkiä sanoilla, jos ne ei merkitse mitään. Mä en jaksaisi innostua enää, jos sanat on vain helinää, ilman syvällisempää merkitystä.

Puhelin piippaa viestisi merkiksi. Näen, että kirjoitat lisää. Hymyilen. Mutta samalla tunnen häivähdyksen surullisuutta. Säkin katoat kuitenkin jossain vaiheessa ja mä mietin, olisiko se vain järkevä todeta ääneen eikä lähteä ollenkaan viemään tätä pidemmälle. En mä suhdetta etsi, mutta tiettyjen tyyppien kanssa olisi kiva olla tekemisissä senkin jälkeen, kun mä en enää ihmisenä kiinnosta. Jos toisen ihmisen kanssa pääsee helposti tasolle, jossa kerrotaan työpäivästä ja ajatuksista, miksi se pitäisi kokonaan lopettaa kun kiinnostus loppuu? Onko siis kaikki ajatustenvaihto ollut pelkkää lätinää, jossa tavoitteena on saada alastonkuvia?

Tän takia mä tykkään ihmistyypistä, jota naiset kuvailee sanalla "ääliö". Ääliöt ei nää vaivaa kysyäkseen kohteliaisuudesta, miten mun päivä on mennyt. Ne kertoo just sen, mitä niillä mielessä ja kysyy vain sen, mitä haluavat tietää. Mikään ei voi olla selkeämpää ja yksinkertaisempaa ihmisen välisessä kanssakäymisessä!
"Ei-ääliön" kanssa odotan enemmän. Odotan kunnioitusta ja arvostusta, jota ääliöiltä ei saa. Odotan tasavertaisuutta ja kumppanuutta. On suhde sitten kaverillinen tai jotain enemmän. Ja sut olen nyt laittanut kategoriaan ei-ääliö ja pelkään pettyväni taas koko ihmistyyppiin.