IRC-Galleria

Mua ärsyttää mun oma heikkous. Olin jo päässyt henkisesti omille jaloilleni kunnes sä astuit mun suojamuurien läpi, möyhensit mun sisimmän sekaisin ja häivyit.

Vuosien kärsivällisyyden jälkeen odotus palkittiin sydämin, glitterein ja kultahippushampanjan kera. Mä olin pienen hetken niin onnellinen, että mun poskelle tipahti yksinäinen onnenkyynel. Sitten seuraavassa hetkessä mun edestä suljetaan raskas rautaovi ja mä jään yksin hämmentyneenä huhuilemaan ja kaipaamaan. Mä eniten syytän itseäni tästä paskasta olotilasta, siitä, että päästin sut mun sisimpään. Kaipaan läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä, mutta miksi päästin sut niin helposti mun sydämeen?

Sä olet epävarma itsestäsi, musta ja meistä, ja kipuilet omaa eroasi. Mä ymmärrän ja ymmärrän, kunnes katson itseäni peilistä ja tajuan, että mua sattuu tämä ymmärtäminen.

Mä en aio enää ymmärtää. Mä en myöskään tarvitse mun elämään tyhjää seksiä, joten meille ei jää mitään sen jälkeen kun tunteet on tapettu. Tämä loppui ennenkuin alkoikaan ja mä lupaan itselleni olla taas varovaisempi jatkossa.