IRC-Galleria

Mulla on selkeästi joku tarve kanavoida tätä rakkautta itsestäni ulospäin. Mä annan kehuja ja kosketusta saamatta juuri mitään takaisin, koska ihmisiä hämmentää. Mä kerron kuinka on ihanaa, että olet siinä. Mä haluaisin halata ja koskea enemmän, koska mä pidän susta. Ymmärrän, että ihmiset yleensä haluavat pitää oman personal spacensa ja joudun hillitsemään itseäni.

Mä toivon, että sä koskisit mua ja kavahdan toisen henkilön kosketusta. Mä en halua läheisyyttä ja kosketusta kaikilta, vain harvat päästän oikeasti lähelle. Mä olen rakkaudenkipeä, tiedostan sen, mutta toivoisin, että näkisit sen oikein. Mulla ei ole intressejä rikkoa mitään sun elämässä, enkä edes halua sun kanssa aloittaa mitään, mikä hämmentäisi sua ja sun elämää. Mä vain haluaisin osoittaa tunteeni läheisyydellä, koska sanat ei aina riitä kertomaan kaikkea.

Sitten kuitenkin haluaisin mennä sun kanssa kellariin piiloon muiden katseilta ja havahtua ajatuksistani siihen, kun painat mut seinää vasten. Haluaisin tuntea sun käden mun hiuksissa ja sun kehon mua vasten. Haluaisin pitää kättä sun rinnalla ja tuntea, kuinka sun sydän pamppailee jännityksestä, himosta ja kielletystä toiminnasta. Haluaisin hetkeksi upota nauttimaan vain susta, sun huulet mun huulia vasten.

Mä pidän ajatusleikeistä, koska ne piristää mun arkea, missä ei oikeasti koskaan tapahdu mitään tällaista. Mä haluaisin kertoa sulle kaiken, mitä mun päässä liikkuu, mutta pelkään, ettet osaa tulkita mua kuitenkaan oikein. Mä haluaisin täysin randomisti sanoa sulle jotain, joka alkaa sanoilla "Mieti, miltä tuntuis..." ja saada sut hymyilemään tai jopa nauramaan. Piristää sun päivää mun ajatusleikeillä. Mutta pelkään, että sä vaivaannut ja koet ajatusleikit ahdistavina, kyseenalaistat. Joten jatkan leikkejäni ihan oman pääni sisällä, nautin sun seurasta ja hämmennän sua välillä olemalla oma itseni.