IRC-Galleria

Musta tuntuu vahvasti, että ryssin kaikki ihmissuhteeni tehokkaasti ihan itse. Onko se mun oma epävarmuus toisia ihmisiä kohtaan, joka lopulta tuhoaa sen alkavankin suhteen. Vai onko se pelko tulevasta tai pelko hylätyksi tulemisesta, josta mulle tulee paha mieli niin nopeasti ja niin yllättäen. Mun tekisi nyt mieli kiukutella ja kyseenalaistaa. Todella aikuismaista, kyllä.

Kyseenalaistaminen on perseestä. On rankkaa miettiä, mitä oikeasti tarkoitat sanojesi takana tai miksi et anna itsestäsi enempää. Onneksi en harrasta tätä usein, vain yhtäkkiä yllättäen väsyneenä, raskaan päivän jälkeen, kun toivoisin sulta enemmän panostusta.

Haluaisin, että huomaisit, etten ole ok. Jos mulla on paha mieli jostain tietystä asiasta, osaan sen sanoa ja haluankin sanoa ja puhua siitä niin kauan, ettei ole enää paha mieli. Mutta jos mulla on paha mieli täysin randomisti ei mistään, on siitä vaikea puhua ja kertoa. Silloin mä vaan toivoisin, että ottaisit väkisin halaukseen ja halaisit niin kauan, että sulan sun syliin. Kertoisit välittäväsi ja antaisit suklaata. Suunnittelisit seuraavaa tapaamista. Panostaisit.