Mä lueskelen ihmisten blogeja Alastomassa Suomessa. Mä haluaisin kirjoittaa sinne myös itse, mutta ei mulla ole mitään sanottavaa siinä foorumissa. Sen tajuaminen ei ollut mitenkään erityisen mieltäylentävä kokemus. Mun elämässä ei ole seksiä, josta voisin kirjoittaa. Mä voisin kirjoittaa haaveista tai siitä, mistä pidin exän kanssa. Mutta mä en halua tehdä kumpaakaan.
Mä haluan seksiä joka päivä. Tällä hetkellä mulla on joku, josta edes haaveilla, mutta mä alan yleisesti ottaen kyllästymään haaveiluun. Tai ehkä tässä herää taas itsesuojeluvaisto, joka käskee lopettamaan haaveilun, jotten taas pety, kun mitään ei tapahdukaan oikeasti. Sanat on kivoja, kihelmöiviä, mutta eivät vedä vertoja oikealle halulle tehdä ne asiat livenä. Silloin jos toista haluaa oikeasti, on valmis tekemään sen asian eteen jotain.
Mä keskitän energiani työntekemiseen. Mä tiedän, että läheisyyden ja seksin kaipuu unohtuu, kun tietää olevansa duunissaan ihan vitun hyvä ja saa siitä mielihyvää. Mulla on vielä mun uudessa duunipositiossa opittavaa ennenkuin olen siinä edes semihyvä. Tää rämpimisvaihe pitää vain suorittaa läpi, vaikka välillä itkien, mutta mä keskityn siihen nyt täysin, enkä haaveile läheisyydestä enkä seksistä enää. Mä odotan, että musta tulee taas loistava työntekijä ja siitä aiheutuva mielihyvä täyttää mun sisällä sen aukon, jonka läheisyyden ja seksin puute aiheuttaa.