IRC-Galleria

Liian paljon on tullut vastaan ihmisiä, jotka katoaa. Mä huomaan, että se vaikuttaa nyt, kun yritän tutustua suhun. Mä en jaksaisi leikkiä sanoilla, jos ne ei merkitse mitään. Mä en jaksaisi innostua enää, jos sanat on vain helinää, ilman syvällisempää merkitystä.

Puhelin piippaa viestisi merkiksi. Näen, että kirjoitat lisää. Hymyilen. Mutta samalla tunnen häivähdyksen surullisuutta. Säkin katoat kuitenkin jossain vaiheessa ja mä mietin, olisiko se vain järkevä todeta ääneen eikä lähteä ollenkaan viemään tätä pidemmälle. En mä suhdetta etsi, mutta tiettyjen tyyppien kanssa olisi kiva olla tekemisissä senkin jälkeen, kun mä en enää ihmisenä kiinnosta. Jos toisen ihmisen kanssa pääsee helposti tasolle, jossa kerrotaan työpäivästä ja ajatuksista, miksi se pitäisi kokonaan lopettaa kun kiinnostus loppuu? Onko siis kaikki ajatustenvaihto ollut pelkkää lätinää, jossa tavoitteena on saada alastonkuvia?

Tän takia mä tykkään ihmistyypistä, jota naiset kuvailee sanalla "ääliö". Ääliöt ei nää vaivaa kysyäkseen kohteliaisuudesta, miten mun päivä on mennyt. Ne kertoo just sen, mitä niillä mielessä ja kysyy vain sen, mitä haluavat tietää. Mikään ei voi olla selkeämpää ja yksinkertaisempaa ihmisen välisessä kanssakäymisessä!
"Ei-ääliön" kanssa odotan enemmän. Odotan kunnioitusta ja arvostusta, jota ääliöiltä ei saa. Odotan tasavertaisuutta ja kumppanuutta. On suhde sitten kaverillinen tai jotain enemmän. Ja sut olen nyt laittanut kategoriaan ei-ääliö ja pelkään pettyväni taas koko ihmistyyppiin.

Musta on vähän merkillistä, miten kevyesti ihmiset suhtautuu toisiin ihmisiin. Mä olen itse all in - ihminen. Jos mä kiinnostun susta ihmisenä, mä haluan tietää susta kaiken. Mä olen myös valmis heittämään itseni pöydälle kuin avoimen kirjan. Ei mulla ole mitään salattavaa. Kysy, jos en hoksaa kertoa jotain. Vastaan kyllä varmasti.

Mä ymmärrän pelkän seksin vonkaamisen vaikken siitä lämpeekään. Mä ymmärrän niitä, jotka etsii parisuhdetta enkä mä sovi siihen skanniin. Mutta mä en ymmärrä epämääräisyyttä. Niinkuin mainitsin aikaisemmin, mä haluan tietää, missä mennään. Mä en ihan hirveen kauaa jaksa epämääräisyyttä katsoa.

Mun elämässä on tällä hetkellä ihmisiä, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa mun sydämessä. Osa vuosien saatossa ja osa nopeastikin.

Mulle on ok viikkojen hiljaisuus, koska mä tiedän, että sä olet lomalla. Sä luet mun viestit kuitenkin heti, mutta vastaat kun sulla on hyvä hetki keskittyä. Sä et halua antaa itsestäsi vain nopeasti jotain puolella teholla ja mä arvostan sitä. Sä olet vakiintunut ja mä tiedän, että kuulen susta vielä. Hymyilen, kun ajattelen sua. :)
Toisen henkilön kohdalla jo vuorokaudenkin hiljaisuus antaa signaalin kiinnostuksen puutteesta ja mua alkaa ärsyttää. Tämä johtuu siitä, että sä et ole vakiintunut enkä tiedä missä me mennään, mitä sä musta haluat. Hiljaiselon jälkeen joudut pelaamaan korttisi taas helvetin hyvin....

Yllättäen Lusikka - mies veti itsensä out mun elämästä kuukausien lusikoimisen jälkeen. Mutta koska meidän lusikoiminen oli vakiintunutta, me voidaan jatkaa lusikoimista heti kun taas haluat. Hymyilen, kun ajattelen sua. :)

Yhtäkkiä mun elämään astelee täysin randomisti henkilö, josta saan kivoja viboja. Muutaman päivän kirjottelun jälkeen puhelinnumero tiskiin. Rehellisyys. Avoimuus. Luottamus. Raaka todellisuus. Musta on upeeta, että ihminen tulee kohti täysin omana itsenään. Ei esittämistä eikä epävarmuutta, koska sulla ei ole mitään menetettävää. Sä et yritä mitään. Mä unohdin kysyä sun nimeä, koska keskityin vain siihen, millä tavalla sä tyynen rauhallisesti kävelit mun elämään ja läväytit biisin tiskiin heti kättelyssä. Tässä ei ole mitään epäselvää, koska sä kerrot missä sä menet ja mitä sun päässä liikkuu. Mä toivon, että sä vakiinnut. <3

En voi sille mitään, että ajatus vaeltaa silti siihen, joka katoamisellaan ärsyttää. Tää tarkoittaa vain sitä, että se homma pitää keskustella läpi seuraavan kerran kun keskusteluyhteys on auki. Mä haluan eroon epämääräisyydestä. Sä joko haluat vakiintua osaksi mun elämää tai et halua. It's as simple as that.

Mä kävin sun kuvia kurkkimassa ja sä mun. Vuorotellen, lähes päivittäin, viikkoja. Lopulta laitoit Kikissä viestiä ja sait mut hymyilemään. Mä tiedän nyt sun nimen, paikkakunnan ja mitä opiskelet. En muuta, mutta toisaalta en mä muuta tarviikaan. Pidän siitä, mitä meillä on.

Kuukausien lähes päivittäisen kirjoittelun jälkeen meidän kirjoittelu on muodostunut lusikoimiseksi. Me ei kysellä, mitä toiselle kuuluu tai miten on päivä mennyt. Me vain lusikoidaan. Siitä on muodostunut ajan kuluessa merkityksellistä. Musta tuntuu, että jotain puuttuu jos me ei joku ilta lusikoidakaan.

Mä en ole oikein koskaan jaksanut jauhaa kakkaa, mä en jaksa mitään tyhjänpäiväistä kirjottelua. Mutta sä ja sun lusikat on selkeesti poikkeus sääntöön. ❤️

Multa on kysytty, mitä etsin. Mä ajattelin kertoa sen ihan näin julkisesti ja avoimesti. Mä en etsi suhdetta. En parisuhdetta, mutta en myöskään pelkkää seksisuhdetta. Ehkä friends with benefits olisi kuvaavin termi sille mitä haluaisin. Haluaisin löytää ihmisen, jonka seurassa viihtyisin ja jonka kanssa olisi seksuaalista vetovoimaa.

Mä haluaisin tulla sun luo. Tehdään ruokaa tai tilataan jotain. Katsotaan leffa tai jakso jostain sarjasta. Puhutaan elämästä, maataan lusikassa. Pussaillaan tai suudellaan. Tehdään intohimoista seksiä jos se on sitä, mitä molemmat nyt haluaa. Mua ei kiinnosta ootko vapaa vai varattu, mua kiinnostaa vain se, mitä meillä on. Mä en halua nähdä joka päivä, mutta haluaisin söpöstellä viesteillä. Haluaisin tietää, että kaipaat mua ja meidän seksiä. Haluaisin, että panostaisit vähän; edes hymiön lähettäminen päivittäin kertoo siitä, että ajattelet mua ja meitä. Pelkästään sillä saat mut hymyilemään. Ehdota joskus oma-aloitteisesti jotain, vaikka syömistä ulkona tai leffaa ihan leffateatterissa. Älä katoa. Tai jos katoat, varoita etukäteen ja kerro rehellisesti, mikä on tilanne ja kauanko se kestää.

Ole kiinnostunut siitä, miten mä voin ja hyvä elämä sentään, omaa tilannetajua. Sun pitää tietää, milloin on oikea hetki napata mua tukasta kiinni ja painaa mut seinää vasten. Tai milloin vetää mut lusikoimaan, ujuttaa sormet mun sormien lomaan ja kuiskata, että sun oli ikävä.

Mutta musta on alkanut tuntumaan, että etsin oikeasti jotain sellaista, mitä ei ole olemassa.

Mulla on nyt vajaan vuoden ajan ollut Kik nimeni nähtävissä täällä. Mä olen jutellut kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta mikä huolestuttavinta, vain kahden kanssa on keskustelu jatkunut pidempään kuin pari viikkoa ja ollaan siirrytty Kikista Whatsappiin.
On asiota, joita mä en ymmärrä.

Suurin osa viesteistä alkaa vain yksinkertaisesti Moi. Itseasiassa jopa ilman tuota pistettä. Mä vain mietin, että mikä saisi mut kiinnostumaan susta, jos sulla ei oo muuta sanottavaa. Päättelin, että ehkä mä vaan oon hankala ja opettelin vastaamaan samoin vaikka samalla vähän huokailinkin.

Seuraavaksi mulle kerrotaan, että mihin haluaisitte spermalastinne heittää. Juu, senhän mä halusin tietää. Mä en vastaa enää. Päättelin kuitenkin lopulta, että miehet ehkä kuvittelee mun haluavan kuulla just sen, koska mulla on täällä tissikuvia. Mulla on tissit ja niin on äidilläskin. Mä tykkään mun tisseistä vielä, joten musta on ihan okei esitellä niitä. Mä oon kohta jo vanha ja ruma, joten elämästä pitää nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus.

Nämä jutut ovat yleensä loppuneet tähän. Mä en jossain vaiheessa vain vastaa enää, koska mulla ei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa. Ketään en ole koskaan blokannut kuitenkaan, sen verran yritän kuitenkin kanssaihmisiä kunnioittaa.

Ne muutamat, joiden kanssa on keskustelu alkanut eritavalla ja siitä johtuen jatkunut pidempään, yleensä vain katoavat jossain vaiheessa. Mä en vain käsitä sitä. Tiedän, että se kuuluu pelin henkeen, enkä siitä ota itseeni, mutta en vain ymmärrä sitä. Jos sä päätätkin ettet haluakaan kumppaniasi pettää vaikka vielä eilen halusit, tai jos et haluakaan tavata ensi viikolla vaikka vielä eilen suunnittelit sitä, niin sen voi saatana sanoa suoraan. Pitää olla sen verran mies, että viheltää pelin reilusti poikki. Silloin olisi mahdollisuus olla vaikka kavereita edelleen, ainakin mun mielestä.

Mä olen tunneihminen joten mä rakastan asioita (kuten sun hiuksia tai sormia tai huulia tai...) ja lähettelen herkästi pusuja ja sydämiä jos pidän susta. Mä olen oppinut, että miehet ei pidä siitä. Mä olen myös oppinut varoittamaan mun tunteilusta etukäteen. Mutta ei auttanut sekään, nääkin miehet vain katosivat jossain vaiheessa vaikka sanoivat ymmärtävänsä, että se on vain mun tyyli eikä se tarkoita sitä, että ilmestyisin pilaamaan niiden elämän. :D

Mä taidan olla vain liian vanha tähän, joten oon päättänyt poistaa mun Kik nimen näkyvistä täältä ja jatkaa elämää ihan omassa seurassani. Jatkan haaveilua siitä, että joskus löytyisi joku järkevä ihminen, jonka kanssa voisi edes seksisuhteen aloittaa ilman mitään ylimääräistä draamaa. Ugh. Olen avautunut.