IRC-Galleria

En nyt ala taustoittamaan tätä merkintää sen suuremmin, jokainen joka vähänkään seuraa uutisia tietää Gazassa (kooltaan reilun Espoon kokoinen maakaistale) meneillään olevasta tilanteesta. Media on erittäin hyvin edustettuna Israelin ja Palestiinan konfliktista, ja saamme nähdä pahaa tekeviä kuvia Israelin armeijan ampumiin ohjuksiin kuolleista palestiinalaislapsista hautasaatossa. Gazassa kuolleita uhreja lienee jo 300 (YK:n mukaan kuolleista siviileitä on noin neljännes).

Tilanne on ikävä, enkä toivo mitään niin kovasti kuin rauhaa Lähi-itään.

Sitten vertailevaan ja kyselevään osioon:

Suuri osa länsimaisesta ideologisesta vasemmistosta on omaksunut puolensa aiheen uutisoimisessa:

http://www.sosialistiliitto.org/index.php?option=com_content&view=article&id=113:satoja-kuollut-israelin-hyoekkaeyksessae-gazaan&catid=35:ulkomaat&Itemid=74

Tuosta täytyy sanoa sentään se hyvä, että Sosialistiliitto on palestiinalaisten puolella, kun usein suomalaisia puheenvuoroja aiheesta kuunnellessa on alkanut tuntumaan siltä että kirjoittaja/puhuja on vain Israelia ja/tai juutalaisia, tai "ählämejä" vastaan (tai sitten molempia osapuolia vastaan).

Sitten vertailun vuoksi israelilainen puheenvuoro länsimaisesta mediasta (huomataan nyt että kirjoittaja on juutalainen, mutta huomataan myös mitä hänellä on sanottavanaan):

http://www.take-a-pen.org/suomi/Articles/Art21.07.2005.html

"Sen lisäksi että tämä väite jättää huomiotta paljon verisempiä ja tuhoisampia konflikteja maailmassa (Ruandasta Bosniaan ja Tšetšeniaan) ..."

Tämä on minusta erittäin hyvä esimerkki, vai muistatteko että samanlaista koko maailman yli pyyhkivää aaltoa olisi koettu vaikkapa Ruandan, Darfurin tai Tsetsenian huomattavasti verisemmistä kriiseistä? Esim. Ruandassa todellakin kansanmurhattiin miljoona ihmistä, ja maailman reaktio oli siinä nollan pinnassa. Tsetseniassa kytee yhä edelleen. Tsetsenian sotien aikana kuoli Venäjän antamien lukujen mukaan yli 100 000 ihmistä; Anna Politkovskajan ja Aslan Mashadovin mukaan ensimmäisen Tsetsenian sodan kuoli 120 000 ihmistä, toisen ainakin 180 000 (Mashadov) tai ei tietoa (Politkovskaja). Tsetseenejä oli ennen sotien alkamista yksi miljoona.

Yhdysvaltain Irakin sotaa vastaan ollaan toki protestoitu suunnilleen vastaavaan tapaan kuin Israeliakin vastaan. Yhdysvallat myöntää itsekin Irakissa nyt kuolleen jo yli 100 000 ihmistä (leijonanosa irakilaisia), toiset lähteet puhuvat 250 000 kuolonuhrista.

Tällä uhrilukujen ja reaktioiden vertailulla en halua sanoa etteivätkö Israelin toimet Gazassa voisi olla ylimitoitettuja. Jos minulta kysyttäisiin en haluaisi yhdenkään palestiinalaislapsen kuolevan ohjukseen. Tai juutalaislapsen. Ennemminkin kysyn miksi toiset sotatoimet aiheuttavat aivan erilaisen reaktioaallon kuin toiset? Valitettavasti en ole tarpeeksi viisas tähän vastaamaan, mutta minusta näyttää siltä että sotatoimet aiheuttavat suuremman protestiaallon kun 1) toimija on läntinen, yleensä Yhdysvallat ja 2) vielä erikseen jos toimija on Israel.

Ymmärrän kohtaa 1) itsekin osiltaan siten että jos esiintyy demokratian lippulaivana, olisi hyvä jos oma tontti olisi jotakuinkin puhdas jotta pystyisi näyttämään esimerkkiä. Kohta 2) taas rakentuu omien havaintojeni ja päätemieni mukaan muutamasta elementistä. Ensinnäkin Israel ja Yhdysvallat ovat olleet liittolaisia 50-luvun puolivälin tienoilta lähtien, niin että aluksi Yhdysvallat näki Israelissa mahdollisen kommunismin patoajan Lähi-idän alueella (Israel itsessään oli monien poliittisten virtausten maa) Israelin ja Neuvostoliiton suhteiden lopullisen katkeamisen jälkeen 50-luvulla (joka johtui NL:n sisäisistä antisemitistisista kamppanjoista jotka olivat jatkuneet eriasteisina koko Stalinin hallintokauden). Israel ja Yhdysvallat nähdään siis paljolti yhtenä ja samana toimijana, eikä ihan perusteettakaan. Esim. Yhdysvaltain virkaanastuva presidentti Obama on puheissaan tunnustautunut Israelin ystävä, mutta on samalla sitoutunut Israel-Palestiina-konfliktissa nk. kahden valtion malliin (mielestäni järkevää). Kuitenkin Obamankin listalla sisäpolitiikan ja talouden ongelmat ovat luonnollisestikin ainakin nyt aluksi etusijalla kaikkeen ulkopolitiikkaan verrattuna, joten Lähi-itä saa vielä odottaa Valkoisen talon uusia linjauksia. Toiseksi, toimittajilla on Israelissa vapaa kulku (toisin kuin esim. Tsetseniassa) ja heitä on siellä paljon. Uskon myös että aika usealla nuorella länsimaisella toimittajalla on ennakkoasenteita Israelia kohtaan; mielestäni näyttää siltä että Israelin tekemistä iskuista on aina uutisointi kun taas vähemmän on niitä juttuja joissa liikuttavasti kuvattaisiin juutalaisten siviileiden elämää Hamasin enemmän ja vähemmän jatkuvan rakettitulituksen alla. Jokatapauksessa on selvää että osapuolet eivät tunne elävänsä rauhanomaisessa yhteiselossa ja ympäristössä (ja tämä voi olla hyvin miedosti sanottua). Kolmanneksi, väitän että asenteita Israelia kohtaan sävyttää se että kyseessä on juutalainen valtio, ja "juutalaisuus" on tämän käsityksen mukaan leimaava ominaisuus koko ryhmän (ja joskus myös juutalaisiksi epäiltyjen/syytettyjen henkilöiden ja tahojen) toiminnalle. Jo ideologiansa puolesta rasismia vastustava länsimainen vasemmistokaan ei valitettavasti kuitenkaan ole vapaa antisemitismistä. Esim. Kun sionismi on juutalainen kansallisaate, käsite antisionismi taas kattaa alleen mitä erilaisempia määritteitä vastaajasta riippuen. Jollekin antisionismi on taistelua Israelin "sionistista valtiota" vastaan, toiselle antisionismi on Israelin "sionismi-fasismin" vastustamista, ja kolmannelle se on taistelua "maailmaa hallitsevaa juutalais-sionismia" vastaan. Minun antisionismini olisi yksinkertaisesti sitä että en ole suuri minkään nationalismin ystävä. Mutta tämä olisi jo aivan toinen aihe kirjoitukselle.

Rauhaa.

Liite1. Toisen intifadan uhrit (29.9.2000-30.11.2008). http://www.btselem.org/English/Statistics/Casualties.asp

Liite2. Ensimmäisen intifadan uhrit (1987-29.9.2000). http://www.btselem.org/English/Statistics/First_Intifada_Tables.asp

Eli voidaan nyt verrata asiaa siten, että jos sanotaan "Israel on maailman vaarallisin valtio", ja Israel on tappanut tämän toisen (ja verisemmän) intifadan aikana reilut 4900 palestiinalaista (ja palestiinalaiset hieman yli 1000 juutalaista) (luvut ennen parhaillaan meneillään olevaa Gazan kriisiä), niin verrataanpa asiaa vaikka Suomeen. Kansalaissodan jälkeen virallinen Suomi tappoi 20-30 000 vasemmistolaista tai sellaiseksi epäiltyä, yleensä maataomistamatonta köyhää, teloituksiin ja vankileireillä. Sodan aikana surmansa Suomen valtion toimesta sai sellaiset 330 000 Neuvostoliiton kansalaista (suurin osa sotilaita) (NL:n toimesta 90 000 suomalaista sotilasta).

Olen yrittänyt löytää Israelin ja arabien sotien ja konfliktien kokonaisuhrimäärää nykyisen Israelin valtion 57 vuoden ajalta, ja löytänyt lukuja joissa kokonaishenkilömenetykset ovat: Israel alle 30 000, arabit 60-70 000.