Puola kuuluu maihin, joissa ei ole homoja tai homoseksuaalisuutta. Miehet ovat miehiä. Naiset ovat naisia. On katolinen kirkko, ja on puolalaiskatolisuus.
Jaoin huoneen Krakovan loppuaikana Grzesekin, puolalaisen homon kanssa. Kun kaikkiaan kuudesta eri huonetoveristani puolet oli ollut "huoneterroristeja", eli ihmisiä, jotka tavoilla tai toisilla tekevät huonekumppanin elämästä hankalaa, oli Grzesek hiljainen, siisti, ei-häiritsevä, mutta keskustelukykyinen kaveri. Kun sitten kerroin Saksassa asuvalle puolalaiselle kaverilleni Maciekille asuvani nyt górale-taustaisen (vastaa kulttuuriselta merkitykseltään suurinpiirtein Suomen pohjanmaalaista) homon kanssa, hänen ensimmäinen kommenttinsa asiaan oli "I zyje?" -Ja on elossa? Jota seurasi vitsailu siitä, miten hänen perheensä on täytynyt kätkeä pikku-Grzesek kotiinsa suojatakseen tämän olemassaolo ja hengissäsäilyminen, ja miten paljon vaikeuksia tästä on perheellensä seurannut. Maciek kertoi myös Saksassa asuvista tuttavistaan, jotka osallistuivat siellä homoparaatiin heittelemällä homoja ja heidän tukijoitaan kananmunilla.
Vitsissä piili totuudensiemen, sillä Grzesekin veljen, joka oli varsin tyypillisen puolalaisen äijän oloinen, vieraillessa esitti Grzesek aina miehekkäämpää. Voi kuvitella miten aiheesta on käyty nuorempana veljeskeskusteluita.
Välillä mietin, että mikä on kaiken tämän Puolan konservatiivisen umpimielisyyden takana? Ero tulee selville kun vertaa Puolaa vaikka monin tavoin vastaavan historiallisen kokemuksen omaavaan Tsekkiin. Tsekistä puuttuu katolisen kirkon valta, ja kansallinen identiteetti on rakentunut hyvin erilaisesti. Samoin Tsekistä puuttuu sellainen kansalaismielipiteen pohja, joka toimii Puolassa kasvualustana kaikenkarvaisten takapajuista maailmankuvaa hohkavien puolueiden vallalle, joka nähtiin edellisen hallituksen aikana kun äkkiväärän Jaroslaw Kaczynskin johtaman oikeistokonservatiivisen PiS:in (Laki&Oikeudenmukaisuus) apupuolueina hutkivat Andrzej Lepperin junttipopulistinen Samoobrona (Itsepuolustus) ja Roman Giertychin (jonka isä oli merkittävä puolalainen natsi-kollaboraattori) äärikansallinen Liga Polski Rodzinach (Puolalaisten Perheiden Liitto). Nyt tilalla on, Luojan kiitos, Donald Tuskin johtama liberaalikonservatiivinen PO (Kansalaisfoorumi). Puolassa vasemmiston asemat ovat heikohkot, mutta vasemmalle on kallellaan maan ehkä laadukkain päivälehti Gazeta Wyborcza, jonka omistaa entinen Solidaarisuus-aktiivi Adam Michnik.
Tämän tietäen, koen aina Hesarin Mielipide-osastolta nykyisin kuumana käyvään maahanmuutto-keskusteluun liittyviä kirjoituksia lukiessani tiettyä ylpeyttä niistä puoli-puolalaisista suomalaisista, jotka kyseenalaistavat suomalaisten käsityksiä Suomen erityislaatuisuudesta tai siitä miksi heitä kohdellaan suomalaisina, mutta suomalaista värillisen ulkomaalaisen ja suomalaisen lasta helposti ulkomaalaisena. Koska he ovat valkoisia, koska he näyttävät suomalaiselta.
Kuvassa Andrzej Lepper tukijoineen.