"Avraham Burgin mukaan israelilaiset ovat menettäneet kyvyn uskoa itseensä, naapureihinsa ja ulkopuoliseen maailmaan
Huolimatta nimestään The Holocaust Is Over Avraham Burgin teos ei ole taas yksi uusi kirja, joka dokumentoi natsien julmuuksia ja holokaustin uhrien kohtaloita. Sen sijaan se on kiehtova matka israelilaisen yhteiskunnan luonteeseen ja sieluun.
Se on kaunopuheinen, mutta samalla puhutteleva analyysi maailmanpolitiikan polttopisteessä elävästä kansasta ja sen paikasta maailman historiassa %u2013 muistutus siitä, että israelilaisessa yhteiskunnassa on monia erilaisia tulkintoja todellisuudesta.
Israelissa holokaustista käytetään termiä shoah, joka tarkoittaa tuhoa, turmiota ja perikatoa. Burg väittää, että tuho ja sen pelko varjostaa israelilaista todellisuutta. Hitler ikään kuin kummittelee edelleen haudastaan. Kieltämättä Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin kaltaisten islamistien lausunnot Israelin olemassaolon oikeutuksesta eivät välttämättä vähennä tätä pelkoa.
Burg kyseenalaistaa monia näkemyksiä siitä, miten holokaustin kaltaisen tapahtuman muistoa tulisi vaalia.
Hän ei kiistä sen traagista merkitystä juutalaisen kansan historiassa ja Israelin valtion muodostumisessa. Burgin keskeinen väite onkin, että useat israelilaiset johtajat ja mielipiteen muokkaajat käyttävät holokaustin muistoa tavalla, joka luo turhaa pelkoa ja tekee mahdottomaksi saavuttaa rauhaa palestiinalaisten kanssa. Burgin sanoin:
"Me emme luota kehenkään, emme veljiimme, emme johtajiimme, emmekä varsinkaan ei-juutalaisiin. Meille jokainen tappo on murha, jokainen murha on vainoa, jokainen terroriteko on antisemitistinen tapahtuma ja jokainen uusi vihollinen on uusi Hitler. Jokaisen vaaran takana vaanii uusi holokausti."
Holokaustin varjossa eläminen on tehnyt juutalaisista ikuisia uhreja, mikä on Burgin mukaan johtanut siihen, että israelilainen yhteiskunta ei halua nähdä toisten kansojen kärsimyksiä.
Burg kirjoittaa, että menneitä ei pidä unohtaa, mutta mennyt ei saa orjuuttaa eikä muodostua patologiseksi pakkomielteeksi, joka muovaa kansakunnan identiteettiä ja suhtautumista tulevaisuuteen: "Israelin tulee jättää Auschwitz taakseen, sillä se on henkinen vankila".
"Holokaustiteollisuus" ruokkii Burgin mukaan osaltaan israelilaisen yhteiskunnan käsitystä itsestään ja paikasta maailmassa.
Israelilaisten nuorten aikuistumiseen kuuluu vierailuja Auschwitzin keskitysleirillä. Myöskään yhtään valtiovierailua Israelissa ei voi tapahtua ilman seppeleenlaskuseremoniaa Jerusalemin holokaustin uhrien muistoa vaalivassa Yad Vashem -museossa.
Burgin mukaan israelilaiset ovat holokaustin varjossa kasvaneita traumatisoituja ihmisiä, jotka ovat menettäneet kyvyn uskoa itseensä, naapureihinsa ja ulkopuoliseen maailmaan. Tämä on puolestaan johtanut kasvavaan kansallistunteeseen ja väkivaltaan, joka on osa israelilaisen yhteiskunnan arkea.
Burg kuitenkin muistuttaa, että nykyinen israelilainen yhteiskunta koostuu muistakin kuin holokaustin jälkeläisistä. Israelissa asuu maahanmuuttajia Lähi-idän maista, Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista ja entisen Neuvostoliiton alueen maista.
Tämä onkin israelilaisen demokratian vahvuus, sillä mielipiteiden kirjo on melkoinen eivätkä holokaustin tapahtumat ole enää kaikkien israelilaisten yhteinen nimittäjä eikä sen tulisi näin ollen muovata koko kansakunnan kollektiivista identiteettiä.
Kirjan tyyli on sekoitus poleemisia kannanottoja Israelin yhteiskunnan tilasta ja juutalaisuuden olemuksesta, henkilökohtaisia muistelmia sekä kunnianosoitus kirjoittajan vanhemmille.
The Holocaust Is Over avautuu kohtalaisen helposti ulkopuoliselle lukijalle, mutta holokaustin ja Lähi-idän historian perusasioiden osaaminen auttaa sijoittamaan Burgin näkemyksiä laajempiin poliittisiin viitekehyksiin.
Burg on sitä mieltä, että holokausti ja sen traumat eivät ole juutalaisten yksinoikeus. Muillakin kansoilla on ollut traagisia tapahtumia historiassaan.
Burg marssittaa esille ottomaanien tekemän armenialaisten kansanmurhan 1900-luvun alussa, Namibian hererojen murhat saksalaisten käsissä 1800-luvun lopussa, Kambod%u017Ean ja Ruandan kansanmurhat, Balkanin sotien uhrit sekä nykyisen tilanteen Darfurissa.
Kirjoittajan mukaan Israelin lainsäädännöstä tulisi poistaa kohta, joka käsittelee "rikoksia juutalaisia vastaan". Tätä lakia käytettiin kuuluisan natsirikollisen Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä 1960-luvun alussa. Burgin mukaan Israelin lainsäädännössä on kohta, joka käsittelee "rikoksia ihmisyyttä vastaan" ja tämän pitäisi riittää.
Burg kysyy, "eivätkö juutalaiset ole osa ihmisyyttä"?
Näillä provokatiivisilla kannanotoillaan hän kyseenalaistaa juutalaisen kansan erityisaseman. Ei ole ihme, että kirjansa hepreankielinen versio sai myrskyisän vastaanoton Israelissa.
Burgin mukaan nuorten israelilaisten vierailut Auschwitziin tulisi lopettaa, koska ne eivät tuota mitään uutta.
Sen sijaan israelilaisista arabi- ja juutalaisista nuorista koostuvat ryhmät voisivat vierailla Espanjassa tutustumassa keskiajan historiaan: silloin juutalaisuus ja islam elivät toisiaan hyödyttävässä vuorovaikutussuhteessa. Aikakaudesta käytetään termiä Convivencia. Juutalaiset ja muslimit elivät kristittyjen keskuudessa ennen vuoden 1492 karkotusta.
Näin nuoret näkisivät, että oli aika ilman itsemurhaiskuja ja terroritekoja. Espanjasta matka suuntautuisi Saksaan ja Itä-Eurooppaan. Oppimiskohteena olisi eurooppalaisen juutalaisuuden rikas historia: Baruch Spinozan, Moses Mendelsshonin ja Sigmund Freudin kaltaiset ajattelijat muuttivat maailmaa.
Matka päättyisi Israeliin, jossa kohteena olisi juutalaisten ja arabien konfliktin sävyttämä historia. Lopuksi osanottajat istuisivat pohtimaan näkemäänsä ja oppimaansa. Burgin mukaan osanottajat ymmärtäisivät, että ainoastaan toisten hyväksyminen tasavertaisina antaa mahdollisuuden uudelle alulle.
Tänään 27. tammikuuta vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Taustalla on Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen päivä ja holokaustin muiston vaaliminen.
Burg haluaa, että päivän motto olisi "Ei koskaan enää." Se koskisi koko ihmiskuntaa. "
Haluaisin vielä kiinnittää lukijan huomiota pariin kohtaan:
"Holokaustin varjossa eläminen on tehnyt juutalaisista ikuisia uhreja, mikä on Burgin mukaan johtanut siihen, että israelilainen yhteiskunta ei halua nähdä toisten kansojen kärsimyksiä."
Älyllisesti terävä, mutta ehkä sittenkin vain rehellinen huomio. Yksi kärsimys ei sulje pois toista. Tämä on jotain mikä kaikkien osapuolten tulisi pitää mielessä.
"Burgin mukaan nuorten israelilaisten vierailut Auschwitziin tulisi lopettaa, koska ne eivät tuota mitään uutta.
Sen sijaan israelilaisista arabi- ja juutalaisista nuorista koostuvat ryhmät voisivat vierailla Espanjassa tutustumassa keskiajan historiaan: silloin juutalaisuus ja islam elivät toisiaan hyödyttävässä vuorovaikutussuhteessa. Aikakaudesta käytetään termiä Convivencia. Juutalaiset ja muslimit elivät kristittyjen keskuudessa ennen vuoden 1492 karkotusta."
Sopivan radikaali mielipide suhteellisen radikaaliin kansalliseen kasvatuspolitiikkaan. Toivon että itse Krakovassa asuessani saan mahdollisuuksia keskustella juutalaisten kanssa heidän omakuvastaan. Auschwitzissa (puol. Oswiecim) aion luonnollisestikin käydä kunnioittamassa lukemattomien murhattujen muistoa, ja näkemässä itse mihin ihmisen pahuus toista ihmistä kohtaan voi kauheimmillaan johtaa. Auschwitzissa tiivistyy tietty äärimmäisyysarvo, siellä tapahtunut pahuus tuottaa varmasti myös autenttisen pyhän paikan kokemuksen juutalaisille ja muille siellä murhattujen ryhmien jäsenille, ja kaikille niille jotka heidän kohtaloihinsa samaistuvat.
Toinen hyvä, ellei jopa mainio, huomio on tuo yhteinen kulttuurihistoria. Konflikti on kuin musta aukko joka syö kaiken huomion itseensä ja jättää varjoonsa kaiken hyvän. Joskus historiakuvamme on vain konfliktia seuraava konflikti. Me valitsemme mikä on tärkeämpää. Jaksan uskoa että erilaiset ihmiset - olit sitten juutalainen, katolilainen tai muslimi - pystyvät elämään keskenään normaalien välien vallitessa. Perustelen väitettä vaikka koko maailmanhistorialla.
Kuka:
"Avraham Burg, 54, on holokaustista selvinneiden saksanjuutalaisten jälkeläinen. Isä kuului Israelin valtion perustajiin.
Burg on tunnettu poliitikko, entinen laskuvarjojoukkojen upseeri, työväenpuolueen uskonnollisen siiven edustaja, entinen Israelin parlamentin Knessetin puhemies, Jewish Agency -järjestön puheenjohtaja, Peace Now- rauhanliikkeen jäsen ja toisinajattelija.
Hän on myös tehnyt työtä juutalaisilta holokaustin aikana varastetun omaisuuden palauttamiseksi.
Burgia on luonnehdittu vallanpitäjien ja eliitin hyväksi perilliseksi, joka on muuttunut luopioksi.
Burg on eräänlainen israelilaisen politiikan ja ajattelevien piirien kauhukakara, joka kyseenalaistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä totuuksia.
Lukijan on kuitenkin hyvä muistaa, että israelilaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu vahvojen soraäänien esittäminen ja hyökkääväkin kritiikki.
Burg lukeutuu kosmopoliitiksi, joka haluaa nähdä, että etno-nationalistisella ajattelulla on pimeät puolensa, jotka vievät pohjaa rauhanrakentamiselta. "
