IRC-Galleria

-Jäisit vielä vartiksi.
-Tiedät että jäisin jos voisin. Mutta varttimme venyisi viikoksi.
-Jäisit sitten viikoksi.
-Minä en... En pysty. En kestä enää yhtään enempää.
-Mutta viisitoista minuuttia. Täällä olohuoneessa, vain me. Ei mitään muuta.
-Sinä et koskaan tyydy viiteentoista minuuttiin.
-Niinpä en, olet oikeassa. Tahdon sinut elämäni loppuun asti.
-Olet saanut jo niin paljon, niin paljon aikaa. Minun on mentävä.
-Täytyykö sinun...
-Täytyy.
-Varmastiko?
-Tiedät kyllä, nyt on minun aikani. En jaksa enää yhtään kauempaa, en hetkeäkään.
-Hyvä on. Mene, minä jään.
-Mihin päädynkin, sinä olet sydämessäni.
-Jos siellä on sydämiä...
-Rakastan sinua.
-Minäkin rakastan sinua. Rakastan sinua jokaisena päivänä, elämäni loppuun asti.
-Äläkä pelkää, minä pidän sinusta huolta. Olen valosi pimeässä.
-Kiitos. Kiitos kaikesta tästä ajasta jonka olet jaksanut.
-Sinun takiasi jaksoin näin kauan.

Vanha nainen astelee huoneen läpi, tartuu vanhan miehen käteen ja vetää tämän syliinsä halaukseen.

-Ikävöin sinua niin.
-Minäkin ikävöin sinua.
-Älä tule jäljessäni. Et tahdo nähdä sitä. Odota puolisen tuntia ja soita hätänumeroon. Äläkä yritä estää mitään, ethän.
-En. Ei ole mitään estettävää. Kas, olet sittenkin viipynyt vielä vartin.
-Niin. Sinä sait aina tahtosi läpi.
-Mene. Kulje tie jonka olet valinnut.

Mies kävelee huoneesta, sulkee oven ja astelee halkovajaan. Kuuluu laukaus. Alkaa sataa lunta.

Nainen istuu sohvalle kutimensa kanssa, katselee takkavalkeaa. Kyyneleet, joita on aina ollut vaikea pitää sisällä, valuvat pitkin poskia.