Kuulin.
Tässä pari ajatusta, kiitos Gordon.
Opettaja, mahdollisesti fyysisesti vahvempi mutta ainakin asemaltaan vahvempi, käy oppilaan, mainituilta osin heikomman "kimppuun" fyysisesti. Viesti: jos joku sinua heikompi ei tee kuten haluat, käy päälle.
Tätä viestiähän ihmiset kohtaa läpi lapsuuden. Kyllä, kun sä estätä Jusu-Pirkkoa juoksemasta autotielle, sä lähetätä ylläolevan viestin. Ainakin siis, jos et saa Jusu-Pirkkoa ymmärtämään (oikeasti, ei niin, että sä sanot ja toivot että viesti meni perille) miksi nappasin käsivarresta just kun rekkakin oli tulossa ja se olis ollu niin siistiä nähdä edestäpäin.
Yhteiskunta tekee samaa. Poliisi tulee ja pamputtaa jos et tee kuten, se, jolla on valtaa, käskee. Demokratia, toimiessaankin, on vaan enemmistödiktatuuria. Ja kun siihen vaikuttaa kaiken maailman lobbarit, niin rahahan se puhuu. Raha, jota ei edes ole olemassa kuin mielissämme. We made it up. Like the boogie-man.
Opettajat, ja erityisesti tietysti vanhemmat, tarvitsevat keinoja. Keinoja, jotka eivät jätä lasta fiilistelemään, että ompas paska paikka tämä maailma, ja epäreilu. Jossa ei käytetä ylivaltaa ja jätetä toista itkemään, itseppähän kerjäsit.
Kahtiajako liikaa kontrollia - liian vähän kontrollia sekä kuvitelma siitä, että ihmiset on kaikki täällä vaan kahmimassa niin paljon kaikkea kuin ne vaan pystyy ovat vääriä.
Vai pitääkö sinua koko ajan kontrolloida? Miksi lapsia sitten pitäisi? Vai pitääkö niitä kontrolloida 18 vuotta, sitten se sujuu? Entäs tuo kaiken kahmiminen, oletko sinä siinä puuhassa? Tekeekö kolmas hampurilainen onnellisemmaksi?
Ajatteletpa mitä tahansa, minä uskon, että konfliktit (kaiken kokoiset) voidaan ratkaista kuuntelemalla. Ihmisellä on ongelma, hän tuo sen tavalla tai toisella esiin, jos se ohitetaan alkaa parku ja ei-hyvä käytös.
Ihan yksinkertaista, kuuntele, mikä on ongelma. Tarkista, että olet ymmärtänyt sen. Toista se toiselle omin sanoin. Sitten sano, että haluaisit yhdessä ongelman esiintuojan kanssa löytää siihen ratkaisun. Sitten voitte molemmat heitellä ilmaan erilaisia ratkaisuvahtoehtoja, kirjoittakaa vaikka paperille. Sitten lopulta käytte ne yksi kerrallaan läpi, katsotte mitkä on mahdollisia ja mitkä mahdottomia. Olkaa rehellisiä, älkää tyytykö kompromisseihin. Jos joku ei käy sinulle, sanoa se. Jos joku ei käy toiselle, kunnioita sitä. Sitten vaan valitsette parhaan. Onko konflikteja, joita ei voi tällä metodilla ratkaista? En usko. Harjoitusta vaatii.
Tietysti, koska kyseistä metodia käytetään tosi vähän tässä yhteiskunnassamme, homma kärjistyy. Kun on kaiken aikaa kuullut "koska mä sanon niin"tä joskus se kuohuu yli. Ja se heijastuu myös siihen, miten kohtelee muita. Varsinkin heikompiaan. Siksi mä hakkasin veljeä lapsena, kunnes se lopulta löi takasin. Sen jälkeen alistin sitä vaan henkisesti. Ihan vaan siksi, kun vanhemmillani ei ollut tiedossa muita keinoja kuin tottelemaan pakottaminen rankaisemalla.
Onkohan sillä oppilaalla nyt voittajaolo?
Pampers menee Kiinaan. Eli mitä mä tässä vaanhtoan, myöhäistä tätä palloa on pelastaa, ehkä seuraava kirjoitus on mun omista tulevaisuudensuunnitelmista. Eurooppa kun on kohta yks kärpäsenkakka, jos mä vaikutan suomenkieliseen yleisöön mitenkään niin ei siitä mitään hyötyä ole.
Tein jumalaista keittoa, joka on ihan punaista koska punajuuri.