Etsiskelin vauva-aiheista runoa tai mietelausetta. Lopulta miellyin Nalle Puh -quoteen. Ongelma yksi oli se, etten todellakaan halua ihmisten ajattelevan Disneyn Pulle Nahia tekstiä lukiessaan. Enkä heidän yhdistävän mielessään lapsiparkaa vain yhteen hahmoon. Tähän auttanee, kun kirjoittaa lainauksen alle - A. A. Milne. Muuutta tuota... Milnen oma poika, joka on Riston esikuvakin käsittääkseni, teki itsemurhan. Onko tuo nyt sitten hyvä karma alkavalle elämälle?
Vaikeaa, vaikeaa.
Sitten tulee vessajuttuja.
Ihmettelen, jos äidit eivät voi samaistua vauvan elämään. Raskauden aikana mm. todella runsas nukkuminen, usein toistuva nälkä (joka johtuu mahan käyttöilasta), oksentelu, hellyyden kaipuu ym. ym. on sääntö, joten miksi näiden toistuminen lapsen käytöksessä jää vaille ymmärrystä? Jälkivuoto taas, kun on pakko käyttää epämukavia siteitä, saa miettimään, että miten kauan haluaa sitä märkyyttä housuissaan tuntea - luulisi vaippojen vaihtuvan nopeaan tahtiin.
Vauvan ei tarvitse käyttää vaippoja, vauva voi käydä vessassa ihan kuten me muutkin. Hän toki liikuntarajoitteisena tarvitsee apua. Moni tuore vanhempi pohtii, miksi aina välillä nuorukainen herää, kitisee hetken ilman näkyvää syytä ja vajoaa taas uneen. Mikäli nämä vanhemmat vilkaisisivat tuolla hetkellä vauvan vaippaan, paljastuisi äänetelyn merkitys. Se on muotoutunut evoluutiossa siksi, että lasta kantava henkilö tajuaisi kääntää vauvan itsestään poispäin kun tämä pissii. Näillä sanoin, modernissa taloudessa voi hyvin näinä hetkinä kääntää vauvan joko vessan tai vaikka potan puoleen. Vaippoja säästyy, ja säästyy työtäkin.
Vauvat tykkää nukkua loppulauman kanssa. Sillon ne nukkuu hyvin, täysiä öitä. Toki nälissään heräävät syömään. Mutta kun ruokkija ja ruokittava sijaitsee samassa sängyssä, mikäs siinä on ruokkiessa. Jos pelottaa, että kierähtää vauvan päälle tms. niin ihmiskunta olisi kyllä kuollut sukupuuttoon jo alkuunsa, jos vaara olisi todellinen - mikäli vanhempi on täysissä päissä (ei päissään huom.).
Semmosia.