Joskus kun vaihdan lakanat, revin entiset pois aamulla ja roudaan pesutupaan, ja haen uudet kaapista. Mutten laita niitä heti paikoilleen, vaan jätän sen hamaan tulevaisuuteen. (Oikeesti, kuka keksi lakananvaihdon, todella ikävä puuha. Tarviin poikaystävän joka hoitaa tän homman.) Niin sitten kun illalla raskaan työn raatajana tulen vuoteeni luo, ja muistan mikä hauska källi tuli itselle tehtyä, niin en viitti laittaa vielkään lakanoita, nukun vaan pussilakanan sisällä niin on niinku lakana molemmin puolin minua.
Mutta en tunge päätäni tyynyliinan sisälle. Niin väsy ei oo etten jaksais tyynyjä liinottaa. On se hei helpompaakin kuin isojen peittojen ja patjojen (mulla on ainakin viis molempia, juu juu).