Vasta näin jälkikäteen tuo tuli mieleeni, ja tajusin yhdistää sen tämänpäiväiseen.
Kiipesin taas kerran koulun pihalla puuhun (minimittainen kellohame, mutta mulla onkin ne isot alkkarit (ja tehdäkseni kutun selvemmäksi, mitä minä menetän jos joku näkee hameeni alle?)), ja tällä kertaa siinä sitten pari pienempää tyttöä tuli yrittämään samaa (kun pari pienempää poikaa veteli puussa kuin oravat; tarvitsen shortsit että voin kokeilla semmoista - huomenna sitten) mutta ei tuntuneet he millään pääsevän puuhun. Itse istuin mä oksalla ylimmällä, joten näppäränä sitten yksinkertaisesti ojensin käteni alas, ja autoin yhden tytön (olisin auttanut muitakin, mutta se on aika pieni puu, ja aikani oli rajattu) ylös (ja se muuten oli aika painokas, pelkäsin hetken että putoan...).Se oli ihan innoissaan. Nojoo, onnistui ensin jumittamaan kenkänsä yhteen koloon, ja sitten oli vaikeaa päästä alas, mutta sillä tavoin oppii. Hyvä.
Tuli omat "urheilusuoritukset" mieleen kun puusta laskeuduttuaan se teki riemukkaan tuuletuksen. "Thank you so much."
You´re most wellcome, my pleasure.
Ja taas on helvetin liekeiltä säästytty.