Mietin pääni puhki, että mitä söisin kun tekee mieli natustella. Kävin mielessäni läpi lähikaupan karkkiosaston (valkeaa sokeria ja lisäaineita), snäksiosaston (suolaa ja tyydyttämättömiä rasvahappoja), suunnilleen kaiken kekseihin ja jäätelöön ja takaisin. Mitään fiksua ei tullut mieleen.
Aloin pohtia vihannespuolta. Tajusin että meillä on jääkaapissa (jee, ei myrskyn läpi tarpomista sinne kauppaan) porkkanoita. Kävin veistämässä pari tikuiksi, ja nyt on leuoille tekemistä.
Olen silti aika pahasti jumissa valkean viljan, sokerin ja muiden ravintoaineköyhien ruokien suurkulutusperheessä. Joten toistaiseksi mussutan vaikka mitä epäterveellistä (myös maapallon kannalta; esim broileria mitä en kyllä omassa kodissani syö) ja vain haaveilen kunnollisesta, terveellisestä ruokavaliosta. Ongelmia tulee kun luen lisää ja lisää ravinto-oppia: kohta en vaan löydä mitään mitä söisin, tuijottelen vaan huuli pyöreänä jääkaappiin että nälkäiseksi jäänen tänäänkin...
Varsinkin kun tuon ruuan kammoksuminen on tavallaan henkistä laatua. En jaksa vaivautua tekemään ruokaa kun se kumminkin on tosi köyhää. Vaikkapa joku voileipä; kasviksilla täytettynä se maistuu, mutta kun siihen sitten kuitenkin "pakosta" kuuluu leipä ja margariini, kenties myös juustoa tai lihaa. Ja kasvikset pitää huuhdella ja pestä ja... Niin, kaupasta ostettavan ruuan saattaminen syömäkuntoon - niin vaivalloista.