IRC-Galleria

Kasasimme jättitrampan tonne takapihalle. Siis minä kasasin, ja nuo muut autoivat. Sen vähän mitä saattoivat. *uhoaa*. Jousien venyttely paikalleen oli kivaa; käsilihastreeni jonka soisi kokevansa useamminkin (näille käsivarsiksi kutsutuille naruille, Juden sanoin "mä en noilla siimoilla tekis muuta kuin kalastaisin", voisi olla hyväksi). Sujui koko (kokon?) kokoaminen kovin helposti lopulta, oli siinä vähän säätämistä mutta nyt se on kuitenkin kasassa. Kädet tuoksuu (kone?)öljyltä. Ja on vielä paikoitellen vähän siitä mustana.

Päästiin hyppimäänkin. Ja nyt vihdoin todella pikkuisen kaduttaa etten tuonut yksiäkään rintaliivejä mukaani tänne. Istun trampoliinin laidalla, muuten paikallani, lapset pomppii, mutta daisareilla on jotkin omat bileet paitani sisällä. Puhumattakaan siitä kun itse hypin. Aikamoista kimpolua. Onneksi ei sentään toistaiseksi kivuliasta. Korsetissa siis hyppimään, viuh vain. Hiukset ovat kasvaneet viime kesästä taas, joten kunhan aurinkokelissä menen tuonne vähäpukeisena, sivaltelevat ne luultavasti mukavasti (aka ikävästi) ihoa. Saa nähdä.

Mutta yksi ei muutu. Kellohelmassa pomppimassa, se olen minä. Nyt on tuommoinen mahtava keveä perhosminihame, testaan heti huomenna (ellei sada, jolloin sinne mennään tietty uimapuvussa).

Jättitrampoliini, parasta mitä olen vähään aikaan (n. 19 vuotta?) kokeillut.