Lapsukaisena, noin ala-asteella, mua kutsuttiin joissain paikoissa Pikku Myyksi. Silloin meinasin sen johtuvan vain koostani. Näin myöhemmin olen päätellyt, että eiköhän merkittävä nimenantoperuste ole ollut mun kurittomuus ja suulaus. "Kurittomuus ja suulaus", mun mielestä Pikkis on ihan tavallinen ihminen. Kieltämättä ei mikään syrjäänvetäytyvä hiljainen "nätti tyttö". Olen jokseenkin ylpeä siitä että nuorta minua yhdistettiin häneen. Mussa on varmaan ollut tappuraa.