IRC-Galleria

Lähden huomenna Tou´on kanssa verikokeeseen. Hee hee, hänen kierohkolla naurutyylillään.

Meillä on semmoinen joku hassu klikkaus päässä, että me tuppaamme kirkumaan, itkemään, anelemaan, pyörtymään ja pelkäämään neulojen ollessa läsnä. Ja siitä on ihan hirmuisesti vaivaa vanhemmilleni, ainakin niin nuo asian aina esittävät.

Mutta hommahan on heille ohi parissa minuutissa, pitävät kiinni ja sietävät räkää ryystävää kirkuvaa teiniä joka tosin takuuvarmasti pitää kätensä paikallaan koko toimituksen ajan. Toista se on meillä, jännitys kasvaa monta päivää, ja jälkikäteen olo on hutera (joskin helpottunut) ja nenä ja silmät turvoksissa.

Hyvä on, Tou´o ei itke. Niin teen vain minä. Minä en pyörry. Niin tekee väin hän. Huomenna katsotaan kumpi iskee ennemmin.

Niin, siis ei minulta verta oteta...