(kun psykoloogi sanoi ettei kannata käyttää negatiivista Ei-sanaa..)
Alkoi ja keskikohtaili ihan hyvin, kävin Nuhusrsbergissä tms., löysin luonnonharjasharjan (ei siis pelkoa että joudun siirtymään shampoon käyttöön) ja pääsin joka kaupassa selvittämään että "ich spreche nur wenig deutch" (ja kirjoitan vielä vähemmän). Yleensä tosin sanoin vahingossa että wer nunich, mutta eiköhän nuo kässännet pointtia.
Junassa oli mukavaa.
Takaisin saavuttuani Laurence ol ilmeisesti huonolla tuulella, ja pohdin yhä olinko tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain. Eipä väliksi, mutta minua ärsyttää olla tyttöjen kanssa kun joku on niskaan huohottamassa. Olen väsyneehkö.
"Ja huomenna sitten voitkin tulla alas siinä seitsemän maissa."
Montako kertaa sinne tarhaan pitää ne lapset yhdessä viedä, enköhän selviäisi yksinkin.
Luulen että muutkin työnantajani ovat kohdanneet saman ongelman - en toimi järin kiinnostuneesti (kun ei tarvitse koska on joku muu joka on tilanteesta vastuussa) kun joku kyttää.