IRC-Galleria

Joko sana menetti merkityksensä?
Kirjoitin nettilukioon esittelytekstiini seuraavasti:

"
"En kadu ketään heistä jotka syliini suljin,
heitä sentään rakastin,
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin,
joita väistin, ja pakenin.
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin,
löysin lähelle itsekin,
mutta jos itseäni varjelin ja säästin,

heti eksyin, ja palelin."

On kyseenalaista josko ihmiselämä alkaa hedelmöittymisesta, syntymästä tai jostain sieltä väliltä. Itse kuvaan asian näin: tapasin itseni ensi kerran äitini kohdussa tuntemattomaan aikaan (noin yhdeksan kuukautta ennen kolmattatoista lokakuuta 1989). Sen jälkeen olen löytänyt itseni yhä uudestaan ja uudestaan; kun kieltäydyin pukeutumasta kuvitettuihin paitoihin, eikä yksivärisiä löytynyt, joten kuvalliset paidat käänneettiin ensin nurin ja sitten vielä kuvapuoli selkää vasten; kun en tiennyt että neito jonka kanssa leikin noitaa olisi tuleva ensisuudelmani, vaikken edes osannut vihltää (myöhemmin opin); kun ensimmäisen opettajani mielestä olin yhteiskuntakelvoton, eikä hän halunnut minun tulevan tummansinisissä (poikien väri) sukkahousuissa kouluun; kun piirsin alastonkuvia naisista koska koko luokkani (kyläkoulu, kaikki muut poikia) tuntui olevan kiinnostunut niistä; kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni rehellistä hyväksyntää vastakkaisen sukupuolen edustajalta, mistä johtuen rakastan yhä Harry Potteria; kun vihdoin tajusin että kohtelu jota koulu tarjosi ei ollut asiallista ja aloin hiljentää kiusaajia vasta-argumenteilla; kun kuljin yksin, leimattuna joksikin oudoksi, yläasteen käytävillä, eikä se haitannut yhtään, päinvastoin; kun tajusin opettajienkin olevan ihmisiä, ja lakkasin kunnioittamasta ketään pelkän auktoriteettipelon vuoksi; kun löysin itselleni sopivaa seuraa, minun maailmani parhaat ihmiset, ja sain kokea olevani suosittu; kun pukeuduin korkokenkiin ja minihameisiin silloin tajuamatta olevani koulun ainut, viihtyen niissä todella hyvin; kun kaikkien odotusten (omienikin) vastaisesti menin ammattikouluun, ja isovanhemmistani ainoastaan isäni isä kunnioitti ja arvosti päätöstäni; kun istuin yön yli kirjakaupan näyteikkunassa odottamassa kirjan ilmestymistä; kun tapasin kaikki ne miehet joille saatoin antaa luvan päästä iholle; kun valmistuin ja oletin että kaikki olisi helppoa; kun kuulin olevani kovinkin rohkea matkustaessani yksin junalla läpi euroopan, vaikka minusta se oli helppoa ja yksinkertaisesti tuntui hyvältä; kun istuin viikosta viikkoon yökerhossa ja tiesin koko ajan sen olevan väärä paikka minulle; kun löysin kuukupin ja pääsin vuosikausien piinasta; kun lopulta päädyin Saksaan.

Elämä koostuu hetkistä, hetkittäin en muista kuka olen, tajua missä olen, käyttäydy kuten haluan. Silloin elämä on, muulloin minä olen.

"Tee vain sitä mitä todella rakastat. Sinulla on niin vähän aikaa. Tee vain asioita, joita todella tahdot."
- Minulle tuntematon."