Kun mä olin puhumaton (siis lapsena, pikkulapsena you know), mutteri oli ehdottanut että hän puhis mulle ruotsia. Että tulisi minusta kaksikielinen (eikä vaan kaksinaamainen). Isäni torjui ajatuksen. Erityisesti koska hän ei puhu sanaakaan ruotsia.
En tiedä olenko siitä tyytyväinen, vaiko en. En tiedä mitä se olisi muuttanut.