Siinä katselimme teräväpiirtoisesti kuuta, josta oli jäljellä enää semmoisen syödyn omenan näköinen pala. Eli molemmilta reunoilta oli haukattu pala, niin että jäljelle jäi tiimalasimainen kaistale.
Sitten olin kaupassa, pidin kädessäni shampoopulloa ja huomasin jonkun valkeaan kaapuun pukeutuneen seuraavan. Jatkoin rauhassa asiointia, kuin en muka huomaisi, kunnes pikkutyttö meinasi törmätä minuun. Ohjasin tyttöä sivulle, ohitseni, kun tuo minua seurannut nuoriherra olikin yhtäkkiä takavasemmalla (takaoikealla ollakseni tarkka) ja niinpä pikkutyttö melkein törmäsi häneen. No, leikin yhä etten huomannut koko tyyppiä, kunnes se sitten yks kaks yllättäen kaappasi mua vyötäisiltä kiinni, ja nosti korkeaööe (sellasella balettiotteella). Otteelle uskollisena taivutin käteni kohti taivaita (ei, mä olin itse siellä) ja... arvatenkin, herätyskello soi.
Ammuin sen, ja päätin että valveunet minua tappavista poikaystävistä saavat loppua.