Mä väitän että jos sen toisen sukupuolen mysteerit selviäisivät, samalla menettäisimme mielenkiinnon siihen, ainakin osittain.
Ainakin minulla, mitä enemmän tiedän, sitä raadollisempaa elämä on - toisaalta ei yhtään vähemmän maagista. Raadollista on oikeastaan... vain se, että ihmiset eivät tajua tekojensa vaikuttimia.
Koskaan en ole saanut luettua yhtään miesten toimintaa kartoittavaa kirjaa, vaikka niitä varmaan sosiaalipsykanakin löytyy.
Asia kiinnostaa minua lähinnä rauhan vuoksi; olisi mukavaa jos maailman kaksi pääsukupuolta tulisivat paremmin toimeen toistensa kanssa. Toisaalta, vähänlaisesti on miehiä, jotka kykenevät itseään selittämään, ts. se tuntuu olevan naisille syistä X helpompaa.
Miehet pitävät naisissa juuri siitä oikuttelusta ja pelailusta, mistä sitten toisaalta meitä syyttävät, naiset vastaavasti.
Eli, jos mä suoraan, ilman kommervenkkejä (en pysty, mutta jos) sanon, että pidän sinusta, mies, se ajaa sut pois, vaikka luulisi että kun kerrankin tajuat ja asia selviää ja tunnet samoin, myös vastaisit samoin. Ei.
Ja se on se juttu mikä mua viiksettää.
Ai mutta, huom, tää ei siis ole kellekkään erityisesti, vaan täysin yleisesti. En siis ole ihastunut sinuun, ja sitä halua näin tunnustaa (niin, ihan kuin kukaan mies niin luulisi/toivoisi. Argh).