IRC-Galleria

What´s his name... Öh. En muista just nyt.

Mutta tavattiin Mozart Cafessa. Tarkoitan että kutsun noin nimettyyn kahvilaan otan vastaan koska tahansa. Matkalla, kun kysyin tietä, sanottiin, että se on muuten sitten kuuluisa sokkotreffikahvila.

Mukava heppu, elviskampaus ja ruutupaita (niin en tuntenut oloani niin epämukavaksi omassa ruutupaidassani).

Cola Lightin jälkeen menille jälkiruualle (camaan, voiko tyyppi parantua muka - "hei, nyt mun tekis mieli jälkiruokaa, mennäänkö tonne?") vegekuppilaan. Soijajätsikä suklaamuffinilla. Nami. Söin lopulta yli puolet hänenkin jälkkäristä, kun se ei jaksanut kaikkea.
Annoksen päällä oli muute rucolaa... hyvä luoja.

Jatkoimme Mojiton (yöh), omenamehun ja raparperimehun (nami) jälkeen johonkin hämyiseen alastonkuvilla seinustettuun paikkaan. Omenamehu, vaikka olisin raparperin jälkeen halunnut maidon... niillä ei kuulema ollut.

Juttu kulki miellyttävästi, niitä näitä, huumeista jumalaan, kuolemasta soveliaaseen lasten lukumäärään.

Tuli aika lähteä kotiin, viimeinen S-Bahn. Hän kysyi josko kuitenkin bailaisimme aamuneljään, jolloin menee ensimmäinen ässä. Pohdin hetken, ja totesin että seuraavaksi haluan jonnekin hiljaiseen paikkaan.
Kaksi vaihtoehtoa, kaksi asuntoa. Mentiin hälle, jatkettiin juttelua, istuttiin ikkunasyvennyksessä, katseltiin sadetta. Kerrottiin asioita, joista pidetään.

Surkea selkäni alkoin kritisoida asuvalintaani, ja ajoittain hieroin sitä. Ennen kuin huomasinkaan, makasin hänen vuoteellaan paidatta hierottavana. En oikein tiedä oliko siitä mitään hyötyä, mutta kuluu aamuyö niinkin - ja aloin olla turhan väsynyt keskustelemaan.

Ja niin, just tulin kotiin.

In the end, minusta on mahtavaa että maailma on pullollaan kaikkia näitä siistejä ihmisiä, ja että minä tapaan heitä (tai he minua).