IRC-Galleria

Yläasteeni köksänopettaja soittaa kotiini, ja äitini vastattua alkaa seuraavanlaisen lauseen: "Niin, kyllä tämä teidän tyttärenne on oikein hyvä oppilas, taitava ja fiksu, mutta mistähän johtuu kun hän valehtelee täällä niin paljon?". Äitini miettii että mitähän oikein siellä sanon, ja kysyykin sitten että millaisia tarinoita on tullut kuultua. Ja kotitalousopettajani kertoo, että silmät kirkkaina väitän, ettei meillä ole kotona mikroa, tai sitä ja tätä, ja vesinkin tulee sisään kantamalla. Äitini repeää nauramaan ja totetaa, että asia sattuu kyllä ihan näin olemaan.
Yököttää oikeastaan, hitto millaista kapeakatseisuutta. Mutta naurattaa myös.
Kuten ekaluokaopettaja, joka soitti, että "herran jestas millaisissa vaatteissa se tyttö kouluun tulee, siniset sukkahousut, ei tytöillä saa olla". Ja taas naurua ruokapöydän äärestä. No tuo oli kyllä sellainen opettaja, joka ei sietnyt pisaraakaan poikamaisuuttani (eli sitä että puollustin itseäni enkä seissyt sivussa hymyilemässä), ja yritti kaikin keinoin jahdata minua tyttömäisyyden karsinaan. hyvimpä ei onnistunut...