että jos minä kerran koko ajan pohdin, mitähän tuokin minusta ajattelee, ja niin tekevät television ja vastaavien lähteiden mukaan muutkin, niin silloihan ainut ajatus, jonka toiset minusta muotoilevat, on "mitähän tuokin minusta ajattelee". Päätin siis olla ajattelematta samaa, ja mieluummin aatella jotain kyseisestä henkilöstä, että olisi edes peloille vastinetta.
Nyt kummastuttaa, että miksi työtovereilleni on oleellisempaa, että keskustelen heidän kanssaan viikonlopustani, ja sanon aamulla "huomenta", kuin että hoidan työni hyvin ja ajallaan.