IRC-Galleria

http://www.findance.com/uutiset/17435/poika-pakotettiin-sukupuolettomaksi-stereotypiat-valtetaan-tyttojen-vaatteilla

"Sashaa kannustetaan leikkimään sukupuolineutraaleilla leluilla sekä nukeilla. Häntä ei pueta maskuliinisiin vaatteisiin, joissa on esimerkiksi pääkalloja. Sen sijaan Sashalle puetaan mieluusti pinkit tytönvaatteet, jotka on alunperin ostettu pojan sisarpuolelle.
Esikouluun Sasha on puettu valkoiseen tyttöjen poolopaitaan."

Sukupuolineutraalius siis tarkoittaa tytöille ajateltujen asioiden tuputtamista lapselle? Olenko minä maskuliininen, kun minun kuteissa on pääkalloja? Minusta tässä sahataan omaan jalkaan - väitetään nimeon omaan, että asiat ovat joko poikien tai tyttöjen juttuja, ja yksilöllisillä mieltymyksillä ei ole väliä.

Minusta pojan pukeminen hameeseen ja mekkoon hänen ensivuosinaan on yksinkertaisesti reilua. "Et sä saa pukea näitä, nää on sun sukupuolelta kielletty." Hiiteen. Minusta mekko on ihana vaate, jossa minä viihdyn. Jos sama ei toteudu lapsellani, oli hän tyttö tai poika, mekkoa ei tarvitse pukea. Mutta kokeilla saa, ja ilman että asiasta tehdään numeroa, pitää. "Voiko poikalapselle laittaa sukkahousut, ja mihin ikään asti." Näitä ihmisiä. Varsinkin poikien kohdalla tämä muottiin tunkeminen on niin voimakasta, että vaatteistakin täytyy kuvastua, kuinka meidän Jusu-Petteri on maskuliininen iso mies, arrrr.

Joku jenkkilehti (kyseinen tieto löytyy jostain aiemmasta blogimerkinnästäni, sieltä voi etsiä) kirjoitti viisikymmentäluvulla, että vaaleanpunainen on pojille, -sininen tytöille. Vai oliko se toisin päin. Sama se, asia otettiin kuin ilmestyksenä, muuttumattomana faktana. Vaikka kautta historian sininen on yhdistetty naisiin, punainen miehiin. Tehtaat olivat tietysti innoissaan, aiempien sukupuolineutraalien vaatteiden sijaan nyt saattoi markkinoida tuplamäärän kuteita joka kotiin. Ja nykyään, kun ultrassa voi nähdä pienokaisen sukupuolen ennalta, ollaan peloissaan, että entäs jos se ei olekkan se, mitä luvattiin - silloinhan on sisiustettava lastenhuone uudestaan.

Vastasyntynyt ei edes näe jotain vaaleita sävyjä valkoista kummempana, silmät ei vielä erota sävyjä jne.

Vaaleanpunaista tyllimekko ei minusta tulisi pukea kellekään. Nuorin veljeni käyttää sellaista jumppakerhossa, kun kahdella nuorimmalla sisarellanikin on. Sellainen lasten tutu-viritys. Nuorin sisareni raskataa vihreää paitaansa, jossa on traktorin kuva. Toiseksi nuorin pitää pinkistä yli äyräiden - mutta onko kyse omasta mielipiteestä, vai siitä, että hänelle osoitettiin hyväksyntää lapsena pinkkiin pukeutumisesta? Väitän kakkosta.

Lapsia tulisi mielestäni kasvattaa sukupuolineutraalisti niiltä osin, ettei heltä mitään kielletä, tai heille mitään tuputeta, koska "sun sukupuolelle kuuluu vaan nää".

Minä pukeuduin nastapartion tummansiniseen huppariin, ja kuulin vittuilua lyhyestä hiuksistostani "ootsä joku poika". On niin surullista, että nykyinen meno menee suoraan lasten päihin. Ei toi voi olla tyttö, sillä on lyhyet hiukset. Kaljuna ollessani parikymppisenä ensimmäinen epäilys oli, että olen syöpäpotilas. IHMISET.

Toki lapsi ottaa oppia niistä miehistä ja naisista, joita heillä on mallina. Nykyaikana ensisijaisesti äidistä ja isästä. Tältä pohjalta valikoisin lapseni isäksi henkilön, joka todella mahdollistaa lapselle valinnanvapauden, antaa esimerkin siitä, että sukupuoli ei ole ainakaan rajoite.

Tätini voittaa vuosittaisissa teräshenkilökisoissa lähes kaikki kylän miehet.

Ps Väitän, että lapselliset ovat solmineet keskenään sopimuksen, että aina kysyessä painottavat lapsellisen elämän mahtavuutta, vaikka monien mielestä se oli heidän elämänsä typerin päätös. Tätä kauhua loiventaakseen he houkuttelevat onnekkaat lapsettomat samaan soppaan.