IRC-Galleria

Ei helvetti. Englanti vetää jalat alta taas kerran. Löysin futis-kondomeja. Tämä maa on ihana.

"Jos saisin toivoa mitä tahansa..? Toivoisin, että rakkain kissani parantuisi
ja saisi elää terveenä elämänsä loppuun saakka."

Musta. Värinä kaikin puolin mainio: sopii kaikille, lähes kaiken saa mustana (kyllä, myös ne muffonivuoat), sopii kaiken (varsinkin mustan) kanssa, näyttää hyvältä, käy kaikkiin tilaisuuksiin jne jne jne (lukija saa ehdottaa omiaan jne).

Värit ovat energiaa. Punainen heijastaa punaisen valon pois. Valkea heijastaa kaikki valot pois. Musta imee kaikki valot. Musta on siis voimallinen.

Ainut ongelma on se, että kun mustasta laukusta mustan pikkupeilin, mustan apukassin, mustan avaimenperän (semmonen pehmolepakko, ultimatehieno), mustien hansikkaiden, mustan kännykän jne jne seasta etsii mustaa lompakkoa, alkaa usko mennä ja kova pohdinta siitä että minkäs kaupan kassalla sen näinkään viimeksi. Lähes aina se kuitenkin onneksi löytyy. (Samalta ilmiöltä ei kyllä säästy vaatekaapissakaan, mutta väliäkö sen, tältä hyllyltä musta alaosa, tältä musta yläosa, yhteenhän ne sopii varmasti.)

Hemulinkin sen sanoo: musta korostaa muiden värien loistoa.

Ps. Se myös hoikistaa

Tämä on siis vastaus tähän tekstiin (itse julkaisijaa, eli päiväkirjan omistajaa, en aseta mihinkään vastuuseen muusta kuin siitä että tuon julkaisi omassa päiväkirjassaan):
Selvyyden vuoksi minulla ei siis ole mielipidettä abortista, joskin olen valmis keskustelemaan asiasta halukkaiden kanssa.

marli%60&beid=6590513&action=showcomments#blogcomments

1. kuukausi
Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä ruma massa, mutta minulla on
kaikki elimet. Rakastan nalkuttavaa ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen,
heiluttelen "käsiäni" ja "jalkojani." Ihanaa kun tupakoit.
2. kuukausi
Äiti, tänään opin imemään "peukaloani." Jos näkisit minut, voisit sanoa että
olen selvästi vain ruma sikiö. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi mosse
selviytymään alati suurenevan mahasi ulkopuolella. Täällä haisee savulle ja
viinalle.
3. kuukausi
Arvaa mitä äiti! Minä olen sikiö, en elä vielä ja voit lopettaa minut koska
tahansa! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina
onnellinen. En tykkää siitä kun tupakoit, minua yskittää. En osaa vielä
ajatella.
4. kuukausi
Äiti, "hiukseni" ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet,
mutta onneksi sitä ei ehdi kasvaa paljoa enempää jos niin haluat. Käytän
paljon aikaani harjoittelemalla. (HARJOITTELEMALLA MITÄ=!?!) Osaan nytkyttää
"päätäni" ja heilutella "sormiani" ja "varpaitani" ja venytellä "käsiäni" ja
"jalkojani." Minulla ei ole ihmisarvoa koska en ole ihminen vielä.
5. kuukausi
Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän puhui totta. Hän sanoi etten ole vauva.
Minä olen sikiö, sinun moson vatsasi sisällä. En ajattele enkä tunne. Äiti,
abortti on ratkaisu.
6. kuukausi
Kuulen taas sen lääkärin äänen. Mies taitaa tietää mistä puhuu! Hän
vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri
kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Hyvä, saadaan tämäkin
vahinko lopetettua! En pääse karkuun siltä! Äiti! Jee!!
7. kuukausi
Olen kuollut.. Miten voi kuolla jos ei ole edes syntynyt? Naurettavaa.

Jokainen abortti on yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka
eivät koskaan tule näkemään. Se on ihan hyvä, koska lapsia on muutenkin
liikaa. Jos on hinku saada kakara, adoptoi sellainen.


Joo, vetäähän se typerästi overiksi välillä, mutta see the point (en jaksanut ruveta retusoimaan).

Ps. "Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos."

"Herra Jumala sanoi käärmeelle: - Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän."

Raamattu on hyvä ja opettavainen kirja. Se todella kertoo miten tulisi elää, lukuunottamata sitä törkeää epäkohtaa, että se on niin sovinistinen. Lukekaa raamattua kuin pirut, mutta ottakaa sen opettavaiset tarinat opiksenne.

Nimittäin, nyt on vihdoin päästy huipulle:
täällä englannissa ei saa postimerkkejä postista.

Meidän lähipostista ei saa näitä surullisen kuuluisia 50p -merkkejä, joilla siis lähtee posti eurooppaan. Tai perjaatteessa saa, ne rakennetaan esim. kahdesta 20p ja kahdesta 5p -merkistä. Tai plussataan 46p kahteen 2p -merkkiin. Saavat kuulema uusia sitten "joskus", ehkä ensi viikolla. Sitten kyllä ostan ainakin koko loppuajan tarpeiksi (vaan ei se auta, kun ulos euroopasta maksaa 56p, eikä oikein tuon postcrossauksen kanssa tiedä että minnepäin nytten lähetellään. Ja sekin kun raja 50p:hen on 20g, joten ne vähänkään epäilyttävät pitää mennä punnitsemaan. Jeejee.)

Ja kävin minä isommassakin postissa. Paikassa joka on auki kuuteen (täällä kaikki menee kiinni noin kuudelta) kun taas minulta työt loppuu puoli kuusi. No, odotin lauantaihin, ja menin sinne kolmen aikaan. Niin arvatenkin siellä ei suinkaan ollut muuta kuin kioskipuoli (lehtiä, tupakkaa, makeisia, niitä iänikuisia onnittelukortteja) auki, ja saahan sieltä merkkejä, nimittäin maan sisäisiä 1klas ja 2klas -merkkejä. Joita siis pitää laittaa kaksi, jolloin hinnaksi lähetykselle tulee 54p. Totesin voivani odottaa maanantaihin, eipä tuo lähetys kuitenkaan varsinaisesti lähtisi ennen sitä.

Ja kun ongelma monen merkin käytössä kuitenkin on se, että tähän korttiin ei tuon "par aivo"-merkin lisäksi mahdu kuin yksi merkki, korkeintaan kaksi (jos ahtaa).
Lähetän kohta kaikki kirjeet jättikuorissa jotka liimaan täyteen 2p-merkkejä. Sitten kun osa niistä livistää sen leiman alta, niin vastaanottaja lähettäköön ne minulle takaisin, ja sitten käytän ne uudestaan, har har har.

Mutta minä kysyn vaan, että mikä himskatin tarkoitus on tällä rautahellalla, joka kohta taas lentää ikkunasta, jos postista ei saa merkkejä (ei hätää, saa sieltä yhä leipää hei).

"nymfomaani puntti siellä taas on vaan hiljaa ja jättää ne mulle ne mieh.. siis tytöt"

Eihän 2060 niin kaukana ole, nuotio kasaan ja tikkupullat esiin, maailmalopunvalvojaiset pystyyn.

Edelleenkin menen tästä aiheesta kirjoitamaan vain real-life -päiväkirjaan. Joko niin että tekstiä on lopulta niin runsaasti että voitte lukea sen julkaistusta kirjasta, tai sitten ehkä tulee tiivistelmä.