Okei. Mentiin ton hostveikan kanssa bussipysäkille. Koskaanhan me ei ajoissa olla, mut oltiin taas myöhässä. Minä siinä vielä napitan takkia ja Jussi kiskoo pipoa päähän.
Sopotan jotain oleellista "no toivottavasti se bussi ei oo menny jo" -tyyppistä suomeksi.
Joku tuntematon random-setä pysäkillä ilmoittaa yhtäkkinään Jussin olevan suloinen lapsi (siis englanniksi sanoo) ja jatkaa että siis jos ymmärrän mitä hän sanoo.
Sanon ymmärtäväni kun olen ollut englannissa jo puolisen vuotta.
Hän sanoo ymmärtävänsä, ja jos ei ole röyhkeä niin kysyy että mitäpä olen.
Suomestahan minä.
No hän arvasi kun on tuota blondia hiusta (Jussi on ihan valkonen kuontaloltaan).
Minä valistan että on niitä ruotsissakin, kun setä nouseekin ylös ja alkaa tehdä lähtöä "kun hän ei tykkää puhua vieraiden kanssa".
:DDD Kukahan sen keskutelun siis aloitti. Ihana setä, vesi valuu vieläkin silmistä kun ajattelen häntä.
Harmittaa vaan vähän kun mieli ei toiminu niin nopeasti että olisin saanut sanottua "No mut hei, sittenhän meidän pitää varmaan olla kavereita, niin sitten voidaan jutella".
Oli se kyllä söpö setä.