IRC-Galleria

Kuten uutisissa (täällä englannissa siis) sanottiin: maahanmuuttajat ovat auttaneet nousukaudessamme merkittävästi (esimerkiksi halpana työvoimana). Nyt he voivat auttaa meitä laskusuhdanteessa -menemällä kotiin.

Nainen oli kävelemässä kotiin, ja kantoi lastaan olkapäillään. Pusikosta alkoi kuulua rytinää, ja esiin pistivät hyeenan kasvot. Hyeenat ovat yleensä tyhmiä, mutta joskus ne yllättävät aivotoiminnallaan. Esimerkiksi ne eivät yleensä syö ihmisiä, koska ne tietävät että ihminen pistää vastaan. Mutta joskus ne kiertelevät lähistöllä ja yrittävät haukata, joko tämä ihminen olisi heikompi. Niinpä tämä hyeena tuli lähemmäs, ja nainen, joka oli pukeutunut pitkään hameeseen, nosti äkkiä lapsen pois hartioiltaan ja laittoi hameensa alle. Hyeena tuli lähemmäs, mutta huomasi sitten että mitäs ihmettä, eihän tuo ole ihminen, sillähän on neljä jalkaakin. Lähti jolkottelemaan kauemmas, mutta seurasi silti vielä naista katsellaan. Niinpä, kun nainen nosti lapsen taas olkapäilleen, hyeenä tajusi että kappas kehveliä, ihminenhän se on. Ja taas tuli hyeenä lähemmäs, ja taas laittoi nainen lapsen helmansa alle, ja taas hyeena päätteli että ei se mikään ihminen ole.

Tarinan opetus: käyttäkää hametta.

Mä tiesin heti. Sen konnarin äänestä oikeen kuuli että se aikoo nussia jokaista ohjepykälää, ja käräyttää jokaisen jolla on pieninkin vika missään.

Ja mun lippu ei ole käytettävissä kuin puoli kahdentoista jälkeen (mitä en tiennyt). Kello on puoli kymmenen...

Joten se sitten kertoo tämän minulle, ja minä näyttelen viatonta (mikä kyllä olenkin), ja ehdotan että selvä, jään pois seuraavalla ja jatkan omalla junallani sitten kahden tunnin kuluttua. No, se vaatii maksamaan sen yhden pysäkinvälin minkä olen jo matkannut (koska kaksi tuntia venailua ei riitä "rangaistukseksi"). Esittelen pelastavaa vesa electroniani, ei kelpaa se niille, no ei kelpaa, kyllähän minä sen tiedän. Se kävelyttää minut ulos junasta, ja selittää sille laiturilla seisovalle henkilölle että tämän on vahdittava että maksan tuon välin enkä saa saada lippuani takaisin ennen kuin junani tulee.

Laiturilla seisoskelija viheltää tämän junan lähtemään, ja kun se siellä menee, ojentaa lippuni minulle, kertoo junani lähtöajan ja osoittaa minulle odotushuonetta. Kysyn jokkopa tämä sattuisi olemaan kauniskin kaupunki, ja käsivarsi muuttaa hieman suuntaan sedän kertoessa että kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Ja se juna oli puolityhjä. Ja minulla oli offpeak-lippu, eli päivälippu.


Ps. Sormus löytyi. Pusuja.

Täällä on kesä.

Ainakin melkein.

Ja mulla uudet ihanat kevyet pinkit kiilakengät.


Ja onnistuin hukkaamaan kihlasormuksen alle 24h ostosta. MUTTA onneksi tuli suoraan hankittua kaksi rinkulaa, niin nyt on toinen mikä laittaa sormeen :)

Tää on elokuvahistorian surullisin kohta...

Bambin äiti kuolee :``(

-Haastavia kohtauksia saa esittää.

"Jos saan asettaa vaikka top kolme:
- kesää
- vähän lisää rahaa, jolla ostaisin isomman kämpän
- onnea, iloa ja siedettävää elämää kaikille maailman asukkaille"

"´Rakastunut nainen on intohimoinen ja kiihkeä ja haluaa rakastelua usein enemmän kuin miehensä. Kun rakastumisvaihe on viimeistään parissa vuodessa ohi, naisen spontaani halu katoaa ja muuttuu vasteeksi miehen aloitteelle.´

-Just."

Kuukuppikunta on tutustumisen arvoinen mesta, suosittelen. Mutta ei siitä enempää, se mitä haluan sanoa. On nimittäin että tuo on täyttä bullshittiä, tai sitten minä en kertakaikkiaan ole normaali. Ts. en ainakaan normaali nainen.

Joten, teinit, valppaina siellä ulkomaailmassa; silmät auki katsotte sitä mitä teille yritetään tuputtaa, naytätte kieltä ja teette juuri kuten haluatte. Eli panette sitä kumppania vastuulla mutta railakkaasti niin paljon kuin sielu sietää.

Sillä kyllä minä sanoisin, että kukaan ei kuollessaan kadu hyviä seksikokemuksia.

(Ok, ok, tämä saattoi mennä hiukan ohi minun repertuaaristani...)

Hyvänen aika, ei mulla ole mitään päällepantavaa. No ei ainakaan mitään mukavaa.

Miten tähän on tultu (ja tässä on oltu, jo pidemmän aikaa)?

Pitää kaivella syvemmältä, jos kuitenkin jotain sattuis käteen...:

Ok, eli
Sininen "urban car show" -huppari. Edessä jumalattoman kokonen rasvatahra, thänks baby oil. No mutta, mukava mukava.
Mustat vakosamettihousut. Viimeksi kun pidin päällä, meinasivat pudota vähän väliä. Nyt tekee tiukkaa. Ei enää kiemurallamakoilua. Ei mukava, mutta mukavampi kuin erinäiset vaihtoehdot.
Sukat ja ponnari. Ne sentään kunnon kamaa.

Huoh.

Oi. Muistan kerrankin, yks setä tuli, kun olin keskimmäisten sisarusten kanssa leikkipuistossa.

Pepillä (tyttö, silloin 7-v) Viskin (poika) vanha takki (sininen) ja lyhyet hiukset.
Niin setä kyselee jotain, ja mainitsee Pepin pojaksi. Minä valistan että ei, kyllä se tyttö on.

Justulla (poika, silloin 5-v) Pepin (ed. maint.) vanha takki (punainen) ja rönsyilevä leikkaus.
Niin setä jatkaa jutustelua, ja mainitsee Justun tytöksi. Minä valistan, nyt jo tilanteen koomisuutta naureskellen, että se on kyllä poika.

Eikö näille väkisin asetetuille sukupuolikoodeille olisi aika kaivaa kuoppa, ja siirtyä vapaaseen itseilmaisuun?