Ainiin. Nimrod lähti tänään takaisin kotiinsa. On vähän outo olo, kun ei sit nyt oo kenen kanssa jutella ja hioa englantiaan. No, ehkä etin sit jonku toisen. Mutta ei se oo sama, varmastikkaan, tietystikkään.
Ei oikeastaan itketä, tai sureta, koska olen vihdoin oppinut ettei ihmistä tarvitsekkaan omistaa. Tätä on se saat mistä luovut -rakkaus. Se kyllä kismittää, että miksi maailma ei voi olla helpompi tuon ihmisten liikkuvuuden suhteen; miksei kaikki vaan voi asua siellä missä tahtoo. Ei muutaku muutto Venus-kaupunkiin. Siellä saa sitten olla :)
Turvallista matkaa, Nimrod-San *heiluttaa nenäliinaa*