IRC-Galleria

Zeitgeist.

Minulla oli ala-asteella ilo joutua opettajan kiusaamaksi. Onneksi olin niin naivi ja tyhmä, että vasta myöhemmät tarinat ja vanhempieni kokemukset ovat tämän minulle avanneet. Ties millaista tuhoa olisi tilanne saanut aikaan, mikäli kyseinen opettaja olisi todella saanut minut lastistettua. Mutta ei, vahempani olivat päähäni takoneet että olen arvokas ja fiksu ihminen, täysin tasa-arvoinen kenen tahansa kanssa. Myös aikuisen, opettajan.

Kerran opettaja soitti kotiini, ja ihmetellen kysyi miten vanhempani sallivat minun käyttää "sellaisia vaatteita" joissa olin sinäkin päivänä kouluun tullut. Äitini puhelimessa ollessaan pohti mielessään, että missähän kuteissa olin kouluun mennyt, ja kuinka hän ei ollut huomannut. Opettaja jatkoi, että niin, kun sillä oli tänään päällä siniset, ja vieläpä tummansiniset, sukkahousut. Että eihän sellaiset käy, tytölle. Kertoessaan tarinaa äitini höysi sen vielä "ja niinkuin me oltiin koko kesä säästetty että saatiin sulle ne hyvät sukkahousut just koulua varten". Ei osata arvostaa ei. Sivumennen, nimeomaan olivat varmasti säästäneet "koko kesän", en ole koskaan elänyt puutteessa, mutta hyvin niukalla rahankulutuksella. Josta itse ainakin olen ennemmin ylpeä ja kiitollinen kuin pahoillani.

Toinen opettajien ja vanhempieni valinnan kanssa syntynyt törmäyskurssi tapahtui yläasteen alussa, kun kotitalousopettaja soitti kotiini ja aloitti puhelun sanoilla "se tyttö on kyllä fiksu ja hyvä oppilas, mutta kun se valehtelee niin paljon". Äitini oli taas puhelimessa, ja mielessään mietti että mitähän kummaa se tyttö siellä puuhaa, kun opettaja jatkoi että niin, kun se väittää täällä ettei teillä ole mikroa eikä edes vesi tule sisään kuin kantamalla ja... Siinä vaiheessa äitini sitten vaan selvitti, että ei se mitään valehtele, kun asia vaan sattuu olemaan niin.

Ja sitten ammattikoulussa, opettajani piti oppilas-vanhempi-opettaja -tapaamisia, ja aloitti sanomalla "niin, kun tämä tyttö on hieman... omalaatuinen". Oli tosin äitini saapastellessa sisään jo katsonut, että kas, sieltä tulee toinen samanmoinen...

Samperi, olen aina ollut silmätikku. Ihan aina. Ja vain siksi, näin epäilen, kun auon suutani sen sijaan että istuisin hiljaa kuten kunnon tytön kuuluu. Ja minulla kun vielä on ollut yleensä ihan kunnon sanottavaa, jopa korjattavaa, opettajien puheeseen. Mutta eihän sellainen sovi, rimpsumekko päälle ja kiltisti pulpettiin töitä tekemään.

"Kun olin seitsemän tai kahdeksan he myönsivät ettei Joulupukkia ole. Järkytyksestä toivuttuani aloin miettiä milloin he myöntävät ettei Jumalaa ole olemassa."

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200903099211509_ul.shtml

Tehkää itse omat mielipiteenne.

Kadulla tuli vastaan pari naista, jotka nähdessäni puoliksi allekirjoitin tuttavani epäilyksen siitä että englantilaiset naiset ovat, jos eivät rumia, niin eivät kauniitakaan.
Kun sitten astelivat lähemmän, niin havaitsin heidän pitelevän toisiaan käsistä kiinni. Iik, lesboja.
Niinpä niin. Ja mikä kumma tarve/halu/toimintatapa hyvin monella kohtaamallani iskuyritteisellä lesbolla on toimia samalla tavalla: "tykkäätsä tytöistä... kato mä tykkään... mä tykkään susta... pussataanko?".
Ehkä minua ei ole koskaan yrittänyt iskeä muu kuin lesbo (tai kummallinen henkilö). Ts. en voi vertailla "normaaliin" iskutapaan, siis miesten minua (naista) kohtaan tekeminn yrityksiin. Tai sitten vaan otan ne vitseinä, kun ovat niin naurettavia/säälittäviä.

"No vittu en pelaa pingistä." "Mutta eihän tämä ole tennistä."

"MY biggest is to travel many coutries alone."

Olen alkanut tehdä pienen tuuletuksen joka kerta kun saan henkilökohtaisen kommentin. No nyt tiedätte mitä tulee tapahtumaan kun jätätte sellaisen...

Ensin tärkein. Mikäli yhä käyt suihkussa / käytät shampoota, haastan sinut seuraavalla kerralla käyttämään puolet vähemmän shampoota kuin yleensä ja tarkkailemaan tuloksia. Olen vähentänyt shampoon määrän kolmannekseen pahimmista päivistä (eikä syy ole hiustenkin lyheneminen kolmanneksella) ja mitään eroa en ole huomannut.
(Shampoo kuivattaa hiuksia. Näin ollen ei todella kannata sitä käyttää (kuin harvoin) latvoihin, jotka muutenkin ovat kuivat. Samoinkaan ei kannata käyttää hoitoainetta (itse en ole käyttänyt puoleen vuoteen, ja missään ei näy tämä) kuin latvoihin -tarvitsevatko juuret todella lisäkosteutusta? Näin ollen siis, jos käyttää shampoota oikein, sitä ei oikeastaan tarvitse kuin pisarallisen.)

Kuuntelimpa koko (ei suklaa)levyn Abbaa. Tietysti kokoelman, eli en oikeasti mitään. Miksi kukaan haluaa kokoelmalevyjä, kyseiset biisit soi radiossa kuitenkin kaiken aikaa, ja satunnaiset levyt on yleensä niin toimivia ja hiottuja kokonaisuuksia, että valitse mieluummin joku niistä. Levyhylly täynnä kokoelmia osoittaa vaan musiikillista kapeakatseisuutta ja snobismia. No joka tapauksessa, en ole Abbalta kuullut kuin yhdenlaisia kappaleita: iloluontoisia. En sano Abbaa huonoksi bändiksi. Musiikillisesti en osaa arvioida. Mutta minulle tulee Abban kuuntelusta kovin helposti huono olo. Kaikki äänet ovat iloisia, riemukkaita. Ei tummia säveliä, eikä taida aiheissakaan olle mitään vakavaa. Enpä tiedä, enhkä se todella ei ole minun musiikkiani.

Naisten päivänä on hyvä muistaa että kyseinen päivä on alkuperäisestä, naisten oikeuksian vaatimuksesta, muttunu naisten "aamuainen sänkyyn ja ruusuja" -vaateetksi. Älytöntä. Minä vaadin miehillekkin päivää.
http://www.miestenpaiva.fi/index.php
Joskin sitä äänekkäämmin vaadin kaikelle omaa päivää, tai mieluummin näitä kaikkia ylimääräisiä (eli suunnilleen kaikkia) ulos kalenterista.

Miksi minulla on merkillinen tarve avata suuri jokaisessa mahdollisessa kohdassa ja sanoa asioita, usein ei-niin-kivoja juttuja? Miksen pidä suutani ummessa ja anna kunnon ihmisten olla rauhassa?

Yksinkertaisesti siksi, että minusta totuuden tulee tulla julki. En välttämättä aina tiedä mikä tuo totuus on, mutta esitän ainakin yhden vaihtoehdon, niin kutsutun mielipiteen. Kovin usein kuitenkin, on tämä omakehua eli ei, minä kyllä myös olen oikeassa. Siis kun asiaa tutkitaan ja selvitetään se maaginen totuus. Ei sillä sinällään ole väliä, mutta erinäisten "pätijä" ja "neiti kaikkitietävä" -kommenttien luulisi olevan tarkoitettu väheksymään ja ivaamaan - sääli sanojalle että sanoo vain kuten asia on.

Ja miksi minä sitten kerron ilmeisiä totuuksia, sellaisia "no mut ton nyt tietää kaikki" -asioita? On hyvä jos kaikki todella tietävät sen minkä minäkin, se on merkittävä tietopohja (joka tosin ainakin itselleni vain muistuttaa miten vähän tiedän, miten paljon enemmän voisin tietää). Syy sille miksi kuitenkin, vaikka tuon teoriana uskoisinkin, auon suutani ja kerron näitä ilmeisiä juttuja? Koska mitään ei näytä tapahtuvan. Vaikka joka ikinen tuntuu tietävän tämän tai tuon, niin mitään ei asioille kuitenkaan tehdä. Nyt puhun siis epämukavista totuuksista, nälähädästä, kirkon ylivallasta, korruptiosta, eriarvoisuudesta, lihansyönnistä, tämän tyyppisistä asioista.

Jos kerran "kaikki" tietävät nämä epäkohdat, miksei asioille tapahdu mitään?