PS. Taas. Luin aamun Supernaivia ja minulle tuli todella hyvä olo. Sitten kirjauduin nettiin, löysin kaikkea kurjaa (ja sitten toisaalta paljon ei mitään) ja nyt on paha olo.
Vaikka internetin mahdollisuudet ovatkin avautuneet minulle enemmän ja enemmän vuosi vuodelta, samalla se aiheuttaa minulle suurta tuskaa. Ehkä koska se on niin vapaa. Koska jokainen voi ja saa tehdä mitä tahansa. Ja voi olla tekemättä.
Tiedän että valitan turhasta - tiedän että minulla ei kuulukkaan olla valtaa muiden nettitekemisiin, eikä minun kuulu tuntea pahaa oloa kun joku tekee netissä jotain.
Olen silti onnellisempi virtuaalitodellisuuden ulkopuolella. Olen onnellisempi kirjeestä kuin mailista, olen onnellisempi kirjasta kuin blogista, olen onnellisempi kuulemastani puheesta kuin lukemastani kommentista.
Vaikka netti onkin tarjonnut minulle seuraa tämän vuoden aikana, vaikka sieltä onkin löytynyt vallattoman ihmeellisiä juttuja, jotka ovat auttaneet minua pitkälle eteenpäin itsessäni.
Nytkin jumitan tätä kirjoittaessa jotta voisin vielä hetken olla täällä, vaikka katseeni nostassa ulkona vellova sade houkuttelee minua tanssimaan. Menen.
Jos pystyn.