IRC-Galleria

Voi, miksi kliiniset, anatomiset, viralliset termit tuntuu niin kylmiltä ja kovilta ja epämiellyttäviltä?

Lutusta:

http://www.geocities.com/jurri.geo/misc/imp/

Isäm maan puollustajat, käykää tarkastaan että saatte kaikki kohdat oikein.

Tästä noi luultavasti ilmestyy pian mun oven taa, mutta senkin uhalla lupaan että minä annan vielä joskus pillua kukka keppi hipille. (Jos niitä vaan noiden jäljiltä on jääny yhtään jäljelle...)

Miehille/stä myös vähäpukeisia kuvia galleriaan! Ärrin murrin on aika vaikeaa kuvitella miltä toinen näyttää ilman paitaa, kun missään kuvassa ei näy edes käsivarsia kunnolla, ja kun miesten vaatteetkin niin usen ovat niin paksuja ja laatikkomaisia ja peittäviä.

Mieshenkilö, koska luet tämän, voisitko tehdä minulle (ja ehkä jollekkin toisellekkin) palveluksen: lataa galleriaan paljastava kuva. Kiitos.

*nuolee lautasta*

Hostmama toi mulle just ihan yllättäen jälkkäri-jätskiä tänne nyhjäyksen valtakuntaani (oma huone) :) On hänessä siis hyviäkin puolia.

"
...Can you keep a secred, can you keep a secred
I´m in love whit you.
"

PS. Taas. Luin aamun Supernaivia ja minulle tuli todella hyvä olo. Sitten kirjauduin nettiin, löysin kaikkea kurjaa (ja sitten toisaalta paljon ei mitään) ja nyt on paha olo.

Vaikka internetin mahdollisuudet ovatkin avautuneet minulle enemmän ja enemmän vuosi vuodelta, samalla se aiheuttaa minulle suurta tuskaa. Ehkä koska se on niin vapaa. Koska jokainen voi ja saa tehdä mitä tahansa. Ja voi olla tekemättä.
Tiedän että valitan turhasta - tiedän että minulla ei kuulukkaan olla valtaa muiden nettitekemisiin, eikä minun kuulu tuntea pahaa oloa kun joku tekee netissä jotain.

Olen silti onnellisempi virtuaalitodellisuuden ulkopuolella. Olen onnellisempi kirjeestä kuin mailista, olen onnellisempi kirjasta kuin blogista, olen onnellisempi kuulemastani puheesta kuin lukemastani kommentista.

Vaikka netti onkin tarjonnut minulle seuraa tämän vuoden aikana, vaikka sieltä onkin löytynyt vallattoman ihmeellisiä juttuja, jotka ovat auttaneet minua pitkälle eteenpäin itsessäni.

Nytkin jumitan tätä kirjoittaessa jotta voisin vielä hetken olla täällä, vaikka katseeni nostassa ulkona vellova sade houkuttelee minua tanssimaan. Menen.

Jos pystyn.

Olen viime aikoina lukenut kirjoja, joissa "yhteiskuntaan sopimaton", sen sääntöjä osaamaton, etsii tietään, ja elämää.

Sellaisia kuin Martin Pagen kirjat, nyt tuo Erlend Loen Supernaivi, Anssi kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa, ja tietysti Tähtityttö. Samaan sarjaan menevät myös elokuvat Happy-Go-Lucy ja Amelié.

Osaako joku auttaa ja kertoa minulle lisää vastaavia kirjoja (tai elokuvia (tai mitä tahansa tarinoita...))? Mitä tahansa, millaisia tahansa. Kuitenkin mieluiten sellaisia "maailma toimii" -loppuja. Jos tunnet mainitsemani teokset ja tiedät millaisia tarkoitan, tai kuvaus sopii johonkin tuntemaasi teokseen, kerro minulle. Rakastan tällaisia tarinoita.

Tahtoisin rakastella tämän vuoden viisuvoittajaa. Ei mitenkään symbolisesti bla bla tai mitään, kun siis ihan vaan panna. Koska se on musta helvetillisen hyvännäkönen...

http://www.youtube.com/watch?v=NlQRhwfuX4I&NR=1

Ja nyt käsi ylös eksät (toki tulevat ja nykyisetkin), joiden mielestä toi biisi kertoo minusta.

Tässä vielä kyseisen biisin sanat: nattfar

"sanasi kuin nielisi jotain elävää"