IRC-Galleria

Olenko hehkuttanut übersöpöä postinkantajaamme? Nam. Ja se hymyilee mulle, kun avaan sille oven jos on jotain sellaista postia. Ja kattoo mun jälkeen jos just lähen kotoa ja se tulee kadulla vastaan.

Se oli söpömpi syksyllä (öö, tai sit vaan joku toinen tyyppi... hehe) kun sillä oli pitemmät hiukset [heikkous]. Mutta on se nytkin.

Ja haloo, se tuo mulle postin, eli esim just sun lähettämän kirjeen tai kortin tai [osoite poistettu pyynnöstä, rakkahan tuutavani... *vinkh*].

Joten mäkin hymyilen sille. Meillä on spesiaali suhde.

"Mitenniin jalat maassa?
Ootko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?"

Hyi miten lihasta jää paha maku suuhun. Verinen jotenkin. Ainakin osasta (kaikesta mitä täällä syön). Pakollinen kasvissyönti alkaa taas kutsua. Musta liha nyt vaan ei oo hyvää.

"täällä on muutama ihminen, jotka joka ikinen kerta tunnollisesti käyvät päiväkirjassani uuden merkinnän tultua. täällä on myös sama määrä ihmisiä, jotka joka ikinen kerta tunnollisesti lähtevät kohti uutta kohdetta jättämättä mitään muuta merkkiä käynnistään kuin nimensä vieraslistaan."

Jotenkin noin. Ei se kyllä mua juurikaan haittaa; en kirjoita saadakseni kommentteja. Saa niitä tietty jättää, jos on jotain sanottavaa. Mutta kysyn: miksi olen kaverilistallasi, jos emme ole kaverillisessa suhteessa? (En siis tosin tiedä ketkä täällä laukkaa - mulla ei ole vieraskirja ollenkaan päällä.)

Ei edelleenkään haittaa; jos kukaan, yksikään, saa kiksejä mun päiväkirjan lukemisesta, tai kuvien katselusta, niin minun puolestani, vassa kuu. Siksi mä ne esiin laitan, jos joku vaikka tykkäis. Ja on minullakin kaverilistalla tyyppejä, joiden kanssa en juttele. Niin.

Ehkä juttelisin jos ne kopiois tän päiväkirjaansa. En tiedä.

Enkä tiedä miten hyvä tai pahan on tunnustaa että pitää jotakuta puoli- tai kokovierasta kavereissaan.

Onks tää nyt sit se maailma?
Tänks takii me synnyttiin?

Yäääk, oon jollai romanttisella moodilla.

Ja sit mul on vielä kivaa tässä.

Ansa.

"BOJOjoING!.. Sinua on heitetty juuri käytetyllä kondomilla otsaan. Tästä lähtee gallerian kondomisota. Jos lähetät tämän kavereillesi ja saat yhden takaisin niin, pojat/tytöt eivät pidä sinusta! Kaksi takaisin niin, Löyhkäät kondomille! Kolme takaisin niin, joku taitaa pitää sinusta! Neljä kertaa niin, tiedät että joku haluaa käyttää sinun kanssa kondomia! Viisi tai enemmän niin, tiedät että joku rakastaa sinua kunnolla!<3<3 JOTEN EIKUN LÄHETTELEMÄÄN!!! Muista lähettää myös takaisin minulle!!:D"

There was this boy, who I loved. No more about that; I just loved him. With frantical but wary love. And he loved me. Whit appropriative, trusty, worshipful love. My comfort was his highest priority. When we were together, I was under all-time observation; did I feel good, was I missing something? When we were together, I felt more than good, I had nothing more to wish. I lived in a dream, in romantic comedy, in a fairytale. I felt no pressure from his side, I was free to be how I wanted to be, I was free to be what I wanted to be, I was free to be who I wanted. I suited, and I was adored, in the way that I was. All what I did and all sides of me were accepted. I was cosseted whit love and flame, that kind you only read from books. But it was real. He was true, just like me. It all was so real and true, that it would have been scary, but it felt too good to be dangerous. And I walked out. I left. I was sorry that I left so quickly, I tried to explain. I talked about how I was not ready. Not ready to be reason to someone´s happiness. But as a biggest reason, I wanted save the world instead of him. I wanted to use my time for world, instead of using it for him. And again, and once more, he surprised me whit his love, and let me out. Let me go.

Today I got postcard from him. It says: "Puntti, The sun shines, wind blows oceans blah blah... but the train of thougt must be followed. It bring epiphanies, It brings dementia but must be followed. "Thoughts rule the worl" - Ralph Waldo Emerson."

Sometimes the truth is more weird than the story. I´m mostly living in both.

Sain Meriltä kirjeen (kuori on "Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin". Mistä lie sen kössinyt). Oli postimerkit välttäneet leiman, molemmat. Siinä oli mukana pari mainosta, lehdistä irroitettuja.

Toisessa ruokkaupan mainos; "Erä makkaroita" ja ylimpänä "GRILLIJUUSO".
Nauran vedet silmistäni. Ei hyvänen aika XD
Vieressä hänen nätillä kaunollaan "-kierointa on, että mä en tiedä onko tää kirjoitusvirhe..."
Toisessa taas mainostetaan "Kreikkalaistyyppistä salaattiuustoa" [ennen EUta sitä olisi kutsuttu fetaksi...]. Mitä vaikeaa on sanassa JUUSTO :DD Mitä vaikeaa on osaamattomien mainostajien boikotoinnissa.

Ps.
Noni, kuka kertoo että miten tää maailma toimii?? Tossa pari hetkeä sitten kirjotin yhelle jännälle kivalle tyypille extempore kirjeen, ja utelin siltä osotteen. Ja nyt mulle halutaan kirjottaa kirjejee, suunnilleen samalla tavalla (kai).

Maailma toimii. (Kai.)

Kaupoissa ja kaupungilla on kaikenlaisia meikki ym. myyjiä, jotka pysäyttelee ohikulkijoita. Jos sellainen (vielä) joskus pysäyttää minut, katson häntä silmiin ja kysyn ajatteleeko hän minun tarvitsevan (kyseistä) kauneustuotetta, kauneutta purkista.

Jos olisin mies, pysähtelisin noiden kojujen pitäjien "hampaisiin" jääneiden naisten eteen, osoittaisin tuotetta ja toteaisin, ettei hän mielestäni tarvitse sitä, koska on ilmankin kaunis.
Ehdotan tuota tointa veljelleni vielä joskus. Toivottavasti hän siihen ryhtyy.

"TÄMÄ ON OIKEASTI TOTTA! TÄMÄ TOIMII, USKO POIS, KOKEILIN TÄTÄ KOLMESTI JA JOKA KERTA TOIMI!

KOPIOI TÄMÄ PÄIVÄKIRJAASI MINUUTIN SISÄLLÄ JA MITÄÄN EI TAPAHDU! EI HEVON VITTUA!

KOKEILIN ENSIMMÄISEN KERRAN VÄHÄN EPÄRÖIDEN, KUN OLI KOPIOINUT, HUOMASIN ETTÄ MITÄÄN EI OLLUT TAPAHTUNUT!

TÄMÄ ON TÄYSIN TOTTA! KOPIOI TÄMÄ NYT SAATANA PÄIVÄKIRJAASI MINUUTIN SISÄLLÄ!

LUPAAN ETTÄ TÄMÄ TOIMII! KAVERINI KOKEILI TÄTÄ KYMMENESTI JA JOKA KERRALLA MITÄÄN EI TAPAHTUNUT!

KOPIOI ÄKKIÄ TAI MINKÄÄN TAPAHTUMINEN JÄÄ TAPAHTUMATTA. "

Olen aina halunnut tietää mikä on silloin kun on ei mitään... Jippii, kohta sen nään.