IRC-Galleria

"kootut kapakkatarinat"

"I just love your outfit."
Eli koko kaupunki rakastaa mun pukeutumista. Tämä tiedossa, ja kiva, ja ihanaa.

"Can I buy you a drink."
Ei kiitos, en juo. Join tänään. Jotain kivaa sinistä. Joka oli pahaa. Jos menen huomenna, otan vettä. Lisäksi alkoholi on kallista. Blaah.

"Wanna dance."
En osaa. Joten ei kiitos. Voidaan me yrittää, mutten uskon sen kovin hyvin sujuvan.

"Is everything OK?"
Jep, kaikki on hyvin. En hymyile, olen yksin, mutta yritän nyökyttää päätäni ja liikkua sen verran, etten näytä kuolleelta/huumeiselta.

Ja tietty tuun istuu teidän kaa.

Kyllä, mulla on kivaa.

Oli tänään/eilenkin.

Tanssin kahden tytöt ja yhden pojan ja yhden miehen kanssa.

Kolme poikaa (no siis ainakin, kaikkihan mua tuijottaa) silmäili kiinnostuneina. Ei tosin saaneet itsestään irti sen vertaa jne.

Semmosta. Hyvää yötä. Ja huomenta.

Ehkä tänään uusiks.

Ja toi leukaan noussut vaaaaltava finnikin alkaa laskeutua. Sit jää vaan ne tavanomaiset.

"I´m menstruating at the moment - and loving it. Ask me how!"

Sh4hin#blogcomments

Ei. Mutku se, että kun tommosii kuvii laittaa, kantsii kattoo minkä kirjan päällä se on otettu. Tuo respectiä.
+
Tietty joku on tohonki kirjaan / kiva et joku on tohonki kirjaan.

piiaa-

No taas tämmöstä nössöilyä joka saa mut jopa kyyneltymään. Silti olen varma että pienilläkin teoilla on m-e-r-k-i-t-y-s-t-ä.

Esim kaikki ne tyypit joiden kanssa olen täällä [englannissa] hengannut, ilman heitä olisin todella pettynyt tähän vuoteen, ja masis.

Hehe, nyt vasta tyypillinen asenteeni, "hitto, mikä oikeus sillä tyypillä oli pilata toisen itsemurha", tuli.

No kummiskin.

Mut sit PS, jokainen on vastuussa omista teoistaan. Totta, heikolla hetkellä voi tarvita apua, mutta jokainen, itse, tekee omat päätöksensä. Keksii omat tunteensa.

(Kopio varmuuden vuoksi, jos alkuperäinen katoaa:


Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.)

-angel-83

(Kopio siltä varalta että tuo katoaa:
Naisen tarina:

Kun tulimme kotiini hän himmensi romanttisesti makuuhuoneen valon puolipimeäksi. Sitten hän kiusoitteli minua riisumalla vaatteeni todella hitaasti. Hän ei rynnännyt sisääni vaan käytti kauan käsiään ja suutaan tyydyttäen minut useaan kertaan. Kun hän lopulta tuli sisääni, hän työskenteli kauan ja rauhallisesti, kiusaten minua pikku tauoilla ennen kuin hänkin tuli.


Miehen tarina:

Ei olisi pitänyt vetää kaksin käsin viinaa valomerkkiin asti. En saanut sen muijan kämpässä edes valoja sammuksiin ja enkä känniltäni meinannut saada häntä edes riisutuksi. Ja sitten ei ottanut pitkään aikaan eteen, oli pakko keksiä muita juttuja ettei hän olisi huomannut noloa tilannetta. Loppujen lopuksi pääsin pukille, mutta nalli ei meinannut palaa ollenkaan, taisin jopa torkahtaa kesken aktin ennen kuin sitten loppujen lopuksi sain homman pelatuksi kotiin.)

Hirvee hedari.

-Just tänään kun meinasin illalla lähteä "viihteelle" (jos vaikka vihdoin keksisin että mistä siellä voisi viihtyä..)

Avioliitto -vähempi ei tosinaiselle kelpaa!

*naur*

Anaaliseksi - vähempi ei tosimiehelle kelpaa.

[Lisää tähän kuva timanttisormuksesta, alla teksti tyyliin "tämä saattaisi taata että saat tyttöystävältäsi kakkosta".]

Rakautta on vaikka siellä, kun sisarukseni ääntää LOL:n muotoon lot´s of love. Lots ov laav.

1. Onko olemassa ekokondomeja? Tai suunnitteilla?

2. Liekö tuo kirkko vastuussa siitäkin, että ehkäisyvälineistö on jäänyt kehittelyssä jälkeen: en jaksa edelleenkään uskoa että nämä epäkäytännölliset ja epämkavat välineet ovat korkein mihin ihmiskunta pääsee?

3. Ei (kai?) voi olla että se 99% varmuus lasketaan montako raskautta tulee kondomin käytöstä huolimatta, tai sukupuolitautia?

PS. http://www.dumpert.nl/mediabase/499041/3e792276/fitna_2.html <- kotso se

Jee jee, rakastan sua.

(Musta sä oot kiva.)