IRC-Galleria

Kävelet kadulla, tuijottelet tiukasti maahan. Et kohtaa kenenkään katsetta.
Joskus kävelet katsellen ihmisiä silmiin. Tai joskus vaan näät niin. Istut katukahvilassa, ohikävälevä katsoo sinua. Istut bussissa, tuijotat ulos, pysäkillä siesovat katsovat sinua. Katsot jotakuta silmiin.
Joskus seisoskelette pitempään samoissa kohdin, ja vuorotelleen vilkaisette josko toinen katsookin vielä. Mittailette toisianne, mietitte miksi toinen katsoo - ja katsotte itse aina vaan uudestaan saadaksenne selville.

Miksi silmien kohtaaminen aiheuttaa sellaiset sävärit. Miksi katseen kääntäminen on niin heti pois pakollista. Koska muuten toinen voisi luulla jotakin? Mitä saisi luulla, mitä pitäisi luulla? Miksei voi mennä ja sanoa mikä katseen sai toiseen kääntymään. Koska se olisi vähän väkinäistä, syy kun ei välttämättä ole ihmeellinen? Tai koska sitä toista kiinnosta minun pienet katseeni?

Sama on täällä galleriassa. Käyt läpi ihmisiä, klikkailet esiin oletuskuvia. Miksei ole yleinen käytäntö kertoa miksi kävi vierailulla. Minulla käy viikossa 400 kävijää - saan kommentteja ehkä kymmeneltä eri ihmiseltä, noin kolme niistä randomeja. (Jos neljästäsadasta jokainen jättäisi kommentin, en ehtisi vastata, saati solmia jännittäviä tuttavuuksia.) Mutta kuka heittäisi ensimmäisen kiven - en minäkään kommentoi kaikille [juuri kellekkään] joiden sivuilla käyn. Pelottaa, mutta ehkä silti alan tehdä niin.

I-want-candy.

Korsetin ansiosta minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni muodostunut vako rintojeni väliin!
Näyttää hauskalta kun pomppii.

Istun tässä korsetissa ja minimamelukeissa, ja syön croisanttia. Pitää laittaa vielä stay-upit.
Aika moista.

Vaikkei syöminen mitään parasta aktiviteettia korsetissa olekkaan :D Mehupaasto, täältä tullaan. Vaikka siinä varmaan kiinteytyisi niin, että ei olisi enää korsetille uteluita.

PS: Mies, mikseivät kyntesi ole mustalla kynsilakalla sivellyt?

Downbeat#blogcomments

Raitokomniak#blogcomments

1. Kuka haluaa olla mun Helluntaiheila?
Siin on hyvät bonukset.

2. Kuka haluaa postikortin kun menen ensi viikonloppuna Lontooseen?
Aion lähettää vaan hienoja.

Ilmoittautumiset tämän merkinnän alle tarpeeksi ajoissa. Ei valttämättä tarvitse kertoa kumpaan hakee.

http://www.youtube.com/watch?v=zmwMnH8Fdc0&feature=PlayList&p=D926333B45061766&playnext=1&playnext_from=PL&index=11

"Tämän kylän likat ne maantietä kulkee hienossa tellingissä
Vaan illan tullen löydämme ne jo huonossa meiningissä
(illan tullen löydämme ne jo huonossa meiningissä)

Pikkulintu se koivun latvassa vartosi ystäväänsä
Vaan tän kylän likat ne poikia vartoo sängyssä seljällänsä
(tän kylän likat ne poikia vartoo sängyssä seljällänsä)

Ämmät ne istu ja ihmetteli vaan poijat ne pisti lauluksi
Kun tän kylän likat ne vattansa tällää herroille ampumatauluksi
(tän kylän likat ne vattansa tällää herroille ampumatauluksi)

Kyllä sen flikan silmistä näkee joka on antavainen
Se kattoo alta kulmien ja suu on nauravainen

Hännästä pitää leviä olla ja luu on paikasta pieni
Semmonen tarttee flikan olla et seittemän tekee mieli

Tämän kylän likat ne maantietä kulkee hienossa tellingissä
Vaan illan tullen löydämme ne jo huonossa meiningissä
(illan tullen löydämme ne jo huonossa meiningissä)"

Nyt käsitän varsin hyvin miksi siellä historiassa niillä korsetetituilla on palveluskuntaa. Sukkien pukeminen (oi autuutta, yllätyksekseni tähän kuului sukkanauhat), kenkien solmiminen... mikä tahansa kumartelu on vaikeaa (ainakin vielä). Ja tietty se itse korsetin kiristelykin.

Ilmoittaudu tässä minun palveluskuntaani:

Jotakuta jolla on käytännön kokemusta korseteista. Joka jaksaisi vastailla mun ujoihin, uteliasiin, "tyhmiin" kysymyksiin. Varsinkin "miksi"-kysymyksiin. Löytyykö ketään? (Tuntemattomat siis, jos olisi tutuissa osaavia (tai sitten en vaan tiedä..) kysyisin niiltä suoraan.) Hankin siis eilen metalliluutetun ylirinankorsetin, mustaa satiinia. Ensimmäiseni, ja kaipaisin vähän henkistä tukea fyysisen kokemisesta.

"Can I get your number?"
"Why?"
"´Cause you´re fucking gorgeous."
-Arvostan rehellisyyttä.

(Mutta en sitä että viihtyy seurassani muttei sitten jostain minulle käsittämättömästä syystä hakeudu siihen. Niin on käynyt elämässäni kahdesti. Kerro, oi miessukupuolen edustaja, onko vika siinä, että olen niin "hyökkäävä" (eli en istu kotona odottamassa puhelua vaan soitan itse, ja ehdotan tapaamista)?)

Oho, minut muuten iskettiin taksijonosta. Kaikkea sitä näkee kun vanhaks elää.

Bailasin (istuin kantiksen nurkassa maailmaa tuijottaen (se ei vilkaissutkaan takaisin) pari tuntia, ja kävelin bussille) koko illan korsetissa. No pikkuriikkisen sattuu, ja kun lauloin ja juoksin itseni kotiin olin kuolemanhengästynyt. Vaan tämä tästä.