IRC-Galleria

"Meille on annettu

• 2 kättä jolla pidämme kiinni

• 2 jalkaa joilla kävelemme

• 2 silmää joilla näemme

• 2 korvaa joilla kuulemme

mutta miksi vain 1 sydän?

♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää"

Ja sitten kun se löytyy, voidaan repiä siltä sydän irti (tai se repii meiltä) ja sitten on tuplaten kaikkea. (Huomaa symbolisuus vaikkapa, siis tuon sydämen suhteen, pitääkö tämä erikseen vielä selittää..?) Mutta mistä löytyisi toinen maksa? Munuaisia onneksi on jo kaksi.
Mutta eihän tämä edes lopu koskaan, koska sitten, kun ollaan kaksilo, onkin neljä jalkaa ja kättä, revitäänkö osa pois ja heitetään menemään, vai alkaako kaksilo etsiä niitä kahta puuttuvaa sydäntä, että saadaan neliö, ja sitten taas puuttuu sydämiä ja.... Argh. En jotenkaan tykkää.

jjannica

Valtteri kun kertoi tuon, niin minä epäilin että se tyyppi oli nyysinyt kuolleen kasvot, että saisi uuden identiteetin, mutta ei sitten. Hö.

Vuorotellen vihaan ja rakastan itseäni suunnattomasti. Miksi olen tällainen, voi että olen hieno, teinpä taas typerästi.

Kaikesta huolimatta olen kuitenkin aina minä, ja kaikki järjestyy jotenkin. Joku vaan voisi kertoa että miten, ja milloin.

Itkettää ja naurattaa, mutta enemmän itkettää. Ja pelottaa ihan kamalasti. Ja pitäisi olla jossain ihan muualla kuin täällä. Menenkin

Foltsu#blogcomments

Tuolta löytyypi pointti. Tai ehkä vaan kannatan ajatusta. Mutta uskonto, silloin kun se ei ole itse valittua (niitä kustutaan lapsiksi) ON aivopesua, ja kyllä nuo uskikset minusta vastuunpakoilun mestariliigaan pääsee.

"Turhaa kai, pelko on, kun itse päätän, kohtalon."

Isäni kirjoittaa "ei muutakuin tervetuloa kotiin ja hauskaa matkaa tänne suomeen".

("LSD on hyvä kakkonen.")

"Että ihan kuin huumeet olisi jokin hyväksytty juttu, ja nyt kilpailtaisiin siitä mikä on paras."

Mistäs sinä tykkäät eniten? (Mitä kaikkea huumeeksi lasketaan.)

Uma on kuollut. (Ulla-Maija Aaltonen, te sivistymättömät.)

Vaikka se ei ollutkaan mun nuoruuden osa, niin monissa yhteyksissä on tullut vastaan.

Viime, vai oliko se toissa, kesänä muuten mietin miten pitäisi kirjoittaa hänelle ja kertoa miten paljon arvostan hänen henkilöään. No, nyt varmaan voin sitten vain sanoa ääneen. Toivottavasti menee perille asti.

Blablabla, jos haluat tehdä tai sanoa jotain, tee se nyt, huomenna saattaa olla myöhäistä, blablabla.

"olisitsä mun mummo joka pitää auttaa tien yli?
olisitsä sokee jolle voin olla opaskoira?
olisitsä peitto jonka voin vetää päälle ku tulee kylmä?
olisitsä suojatie jonka avulla pääsen tien yli turvallisesti?
olisitsä mun nalle joka halaa ku sukat on rytyssä?
olisitsä hoitsu joka auttaa ku sydän vuotaa verta?
olisitsä diktaattori joka pistää mut kuriin?
olisitsä mun päiväkirja jolle voin vuodattaa salaisuuteni?
olisitsä nosturi joka nostaa mut ylös ku kaadun?
olisitsä villasukka ku mun varpaat palelee?
olisitsä mun päiväuni?
olisitsä CAPSLOCK JOTA SAAN RAISKATA!!?!!!ONEONEOENEE
olisitsä mun jos mä olisin vihreäraidallinen runkkari kirahvi?"