Ainiin. Kähmin unissani veljeäni. Onko tämä nyt semmoinen juttu mikä kirjoittaa gallerian päiväkirjaan? Ei, mutta kun nukuttiin samalla vuodesohvalla heräsin keskellä yötä siihen, että käteni oli jonkun päällä, sitten tajusin että se joku on mulle sukua (ellen ole vaihtunut laitoksella) ja toivoin suureellisesti että se olisi käsivarsi se pehmeä. Eikun se oli vyötärö. Varmuuden vuoksi vähän tirvaisin häntä ettei tapahtumaa seuraavat jumalat luule mitään. Ai mutta tämänkö takia mun pienet ystäväiset ei tahdo nukkua mun kanssa samassa sängyssä? Ja varmaan myös sen takia kun kuolaan. Olen niin herttainen nukkuessani. Säällinen. Salee heittelehdin koko yön, kössin kaiken peiton ja olen muutenkin yliaktiivinen. Paitsi että tollon, meillä oli vieläpä omat peitot, Toukkis vei unissaan minun peiton. Ei, ei päälleen, kunhan runttasi jalkoihinsa. Kiiitos.
Ps. Samainen kähmittävä aikaa muuten hankkia mahdolliselle vauvalleen luotiliivit kapaloksi. Sinnehän sen mukelon saa niin kätsysti säilöön, ja turvassakin on.